TAMPEREEN KAUPUNGIN SIJAISHUOLLON PERHEHOITOMALLI JA LAPSEN ETU
LEHTI, ARTTU (2012)
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22639
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22639
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman aiheen on lapsen asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden kokemukset ja näkemykset Tampereen kaupungin sijaishuoltomallista, jossa sijoituspäätöksen jälkeen lapsi sijoitetaan lähtökohtaiseesti suoraan sijaisperheeseen ilman laitosalkuista selvittelyjaksoa.
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen lapsen etua sijaishuollossa. Lapsen etua määritetään kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Tarkastelen Tampereen mallia kiintymyssuhteen näkökulmasta, jolla sen käyttöönottoa on perusteltu. Mallin ajatuksena on lapsen edun parempi toteuttaminen kiintymyssuhdeteorian valossa. Mallissa tämä toteutuu lapsen vähempänä siirtelynä laitosjakson jäädessä väliin sekä sijaishuollon toteuttamisena perheympäristössä, joka on sitä merkityksellisempi mitä pienemmästä lapsesta on kyse turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta, kun hoitavia aikuisia ei ole niin monia.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on tehty haastattelemalla Tampereella toimivia sosiaalityöntekijöitä, jotka vastaavat lasten asioista. Haastatteluja oli viisi ja niihin osallistui 11 sosiaalityöntekijää. Haastattelut ajoittuivat välille marraskuu 2006 ja maaliskuu 2007 eli ensimmäisten kahden vuoden sisään Tampereen mallin aloituksesta.
Aineiston analyysinä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä aineistosta pyrittiin saamaan yhtenäistä ja selkeää informaatiota. Pelkistin aineistoa karsimalla siitä pois tutkimuskysymysten kannalta epäolennaisen. Pelkistetyn aineiston ryhmittelin kolmeen ennakolta valitsemaani näkökulmaan ja ryhmittelin niissä aineiston pääluokkiin ja tiivistin aineiston lapsen edun kannalta valittuihin teemoihin.
Tuloksissa kiintymyssuhdeteoriaan liittyvä kirjallisuus tukee Tampereen mallia lapsen edun parempana toteuttajana vaikkakin se jättää epäilyksen kuinka hyvin lapsen ja kriisisijaisperheen yhteensovittamisessa onnistutaan kiireellisessä sijoituksessa. Tämä mätsääminen on avaintekijä turvalliseen kiinnittymiseen. Lapseen etu määräytyy tapauskohtaisesti lapsen ja biologisten vanhempien kommunikoinnin suhteen.
Haastatteluissa sosiaalityöntekijöiden kanta oli yhtenevä kiintymyssuhdeteorian kanssa ja vahvistaa huolen lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamisesta. Samoin sijaisperheiden valmiudet erityisesti haasteellisissa sijoituksissa, jolloin uusia asioita tulee esille lapsen alkutiedon puutteellisuudesta johtuen. Tampereen malli pidetään kuitenkin parempana kuin aiempaa laitosalkuista mallia. Mallin kautta lapsen hoidosta vastaavien aikuisten määrä on tippunut, mutta tavoite lapsen siirtelyiden vähenemisestä on tapauskohtaista monista syistä johtuen, jotka osaltaan saattavat johtua mallin alkutaipaleesta.
Asiasanat:lastensuojelu, sijaishuolto, sijaisperhe, perhehoito, kiintymyssuhde
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen lapsen etua sijaishuollossa. Lapsen etua määritetään kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Tarkastelen Tampereen mallia kiintymyssuhteen näkökulmasta, jolla sen käyttöönottoa on perusteltu. Mallin ajatuksena on lapsen edun parempi toteuttaminen kiintymyssuhdeteorian valossa. Mallissa tämä toteutuu lapsen vähempänä siirtelynä laitosjakson jäädessä väliin sekä sijaishuollon toteuttamisena perheympäristössä, joka on sitä merkityksellisempi mitä pienemmästä lapsesta on kyse turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta, kun hoitavia aikuisia ei ole niin monia.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on tehty haastattelemalla Tampereella toimivia sosiaalityöntekijöitä, jotka vastaavat lasten asioista. Haastatteluja oli viisi ja niihin osallistui 11 sosiaalityöntekijää. Haastattelut ajoittuivat välille marraskuu 2006 ja maaliskuu 2007 eli ensimmäisten kahden vuoden sisään Tampereen mallin aloituksesta.
Aineiston analyysinä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä aineistosta pyrittiin saamaan yhtenäistä ja selkeää informaatiota. Pelkistin aineistoa karsimalla siitä pois tutkimuskysymysten kannalta epäolennaisen. Pelkistetyn aineiston ryhmittelin kolmeen ennakolta valitsemaani näkökulmaan ja ryhmittelin niissä aineiston pääluokkiin ja tiivistin aineiston lapsen edun kannalta valittuihin teemoihin.
Tuloksissa kiintymyssuhdeteoriaan liittyvä kirjallisuus tukee Tampereen mallia lapsen edun parempana toteuttajana vaikkakin se jättää epäilyksen kuinka hyvin lapsen ja kriisisijaisperheen yhteensovittamisessa onnistutaan kiireellisessä sijoituksessa. Tämä mätsääminen on avaintekijä turvalliseen kiinnittymiseen. Lapseen etu määräytyy tapauskohtaisesti lapsen ja biologisten vanhempien kommunikoinnin suhteen.
Haastatteluissa sosiaalityöntekijöiden kanta oli yhtenevä kiintymyssuhdeteorian kanssa ja vahvistaa huolen lapsen ja sijaisperheen yhteensovittamisesta. Samoin sijaisperheiden valmiudet erityisesti haasteellisissa sijoituksissa, jolloin uusia asioita tulee esille lapsen alkutiedon puutteellisuudesta johtuen. Tampereen malli pidetään kuitenkin parempana kuin aiempaa laitosalkuista mallia. Mallin kautta lapsen hoidosta vastaavien aikuisten määrä on tippunut, mutta tavoite lapsen siirtelyiden vähenemisestä on tapauskohtaista monista syistä johtuen, jotka osaltaan saattavat johtua mallin alkutaipaleesta.
Asiasanat:lastensuojelu, sijaishuolto, sijaisperhe, perhehoito, kiintymyssuhde