MÄÄ AINAKIN TANSSIN HIANOSTI - 3-4-vuotiaiden tyttöjen tanssikäsityksen rakentuminen
MALMBERG, MILLA (2012)
2012
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22631
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22631
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee 3-4-vuotiaiden tyttöjen tanssikäsitystä. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä ovat, miten 3-4-vuotiaat tytöt määrittelevät tanssin, minkälaisena he kokevat tanssimisen sekä miten heidän tanssikäsityksensä rakentuu. Tässä yhteydessä tanssikäsityksellä tarkoitetaan lasten omia ajatuksia, kokemuksia ja määritelmiä tanssista. Tutkimus keskittyy nimenomaan lasten omiin ajatuksiin ja kokemuksiin.
Kyseessä on etnografinen tanssintutkimus, jonka pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä on osallistuva havainnointi. Tutkimuksen kohderyhmänä on yhdeksästä 3-4-vuotiaasta tytöstä koostuva ryhmä, joka on aloittanut tanssiharrastuksen taiteen perusopetusta antavassa oppilaitoksessa 3-vuotiaana. Ryhmän tanssitunteja on havainnoitu neljänä peräkkäisenä viikkona, jonka lisäksi heitä on haastateltu ryhmänä kaksi kertaa. Ryhmähaastattelu on sisältänyt keskustelun ohella myös piirtämistä, tanssimista sekä valokuvien katsomista. Havainnointi- ja haastatteluaineiston lisäksi tyttöjen vanhemmille on tehty taustatietoa kartoittava kysely. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu paitsi etnografian ja osallistuvan havainnoinnin kirjallisuudesta, myös lasten kanssa tehtävän tutkimuksen erityispiirteistä.
Tutkimuksesta käy ilmi, että 3-4-vuotiaiden tyttöjen tanssikäsitys on jakautunut kahtia. Puheen ja tietoisen ajattelun tasolla tytöt ovat sitä mieltä, että tanssissa olennaisinta on se, miltä tanssiminen näyttää. Havainnointiaineisto osoittaa kuitenkin, että tanssimisessa on tyttöjen kannalta olennaista myös se, miltä se tuntuu. Tanssimisen sosiaalinen ja kokemuksellinen puoli painottuvat havain-nointimuistiinpanoissa. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa, että tanssiminen liittyy kiinteästi musiik-kiin ja että tanssikäsityksen muotoutumiseen vaikuttavat etenkin tyttöjen vanhempien käsitykset tanssista. Perinteellä, medialla sekä muulla ympäröivällä kulttuurilla on kaikilla oma vaikutuksensa paitsi tyttöjen vanhempien, myös tyttöjen itsensä tanssikäsitykseen.
Tutkimus korostaa lasten oman äänen esiin nostamista. Lapsia käsittelevä tanssintutkimus on hyvin harvinaista, mutta tutkimus osoittaa, että myös lasten mielipiteiden korostaminen on mielekästä ja tärkeää. Lapsia tulee kohdella tutkimusprosessissa erityisellä otteella ja heidän vastauksiaan on arvostettava sellaisina kuin ne ovat. Tutkimusprosessissa viitataan tanskalaisen Charlotte Svendler Nielsenin ajatukseen lasten ruumiillisesta ajattelusta. Toisin sanoen tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että pienten lasten sanallinen ajattelu ei vielä ole kovin vahvaa, vaan heitä kannattaa lähestyä monialaisesti eri aisteja ja ilmaisumuotoja hyödyntäen. Samanlaiset periaatteet ovat kuitenkin siirrettävissä myös aikuisia koskevaan tutkimustyöhön.
Asiasanat:Etnografia, osallistuva havainnointi, tanssikäsitys, lasten kanssa tehtävä tutkimus
Kyseessä on etnografinen tanssintutkimus, jonka pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä on osallistuva havainnointi. Tutkimuksen kohderyhmänä on yhdeksästä 3-4-vuotiaasta tytöstä koostuva ryhmä, joka on aloittanut tanssiharrastuksen taiteen perusopetusta antavassa oppilaitoksessa 3-vuotiaana. Ryhmän tanssitunteja on havainnoitu neljänä peräkkäisenä viikkona, jonka lisäksi heitä on haastateltu ryhmänä kaksi kertaa. Ryhmähaastattelu on sisältänyt keskustelun ohella myös piirtämistä, tanssimista sekä valokuvien katsomista. Havainnointi- ja haastatteluaineiston lisäksi tyttöjen vanhemmille on tehty taustatietoa kartoittava kysely. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu paitsi etnografian ja osallistuvan havainnoinnin kirjallisuudesta, myös lasten kanssa tehtävän tutkimuksen erityispiirteistä.
Tutkimuksesta käy ilmi, että 3-4-vuotiaiden tyttöjen tanssikäsitys on jakautunut kahtia. Puheen ja tietoisen ajattelun tasolla tytöt ovat sitä mieltä, että tanssissa olennaisinta on se, miltä tanssiminen näyttää. Havainnointiaineisto osoittaa kuitenkin, että tanssimisessa on tyttöjen kannalta olennaista myös se, miltä se tuntuu. Tanssimisen sosiaalinen ja kokemuksellinen puoli painottuvat havain-nointimuistiinpanoissa. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa, että tanssiminen liittyy kiinteästi musiik-kiin ja että tanssikäsityksen muotoutumiseen vaikuttavat etenkin tyttöjen vanhempien käsitykset tanssista. Perinteellä, medialla sekä muulla ympäröivällä kulttuurilla on kaikilla oma vaikutuksensa paitsi tyttöjen vanhempien, myös tyttöjen itsensä tanssikäsitykseen.
Tutkimus korostaa lasten oman äänen esiin nostamista. Lapsia käsittelevä tanssintutkimus on hyvin harvinaista, mutta tutkimus osoittaa, että myös lasten mielipiteiden korostaminen on mielekästä ja tärkeää. Lapsia tulee kohdella tutkimusprosessissa erityisellä otteella ja heidän vastauksiaan on arvostettava sellaisina kuin ne ovat. Tutkimusprosessissa viitataan tanskalaisen Charlotte Svendler Nielsenin ajatukseen lasten ruumiillisesta ajattelusta. Toisin sanoen tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että pienten lasten sanallinen ajattelu ei vielä ole kovin vahvaa, vaan heitä kannattaa lähestyä monialaisesti eri aisteja ja ilmaisumuotoja hyödyntäen. Samanlaiset periaatteet ovat kuitenkin siirrettävissä myös aikuisia koskevaan tutkimustyöhön.
Asiasanat:Etnografia, osallistuva havainnointi, tanssikäsitys, lasten kanssa tehtävä tutkimus