I'm loving it. The progressive with verbs of emotion and cognition
MOILANEN, ANNAMARI (2012)
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22625
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22625
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää statiiviverbien esiintymistä progressiivissa (be +V -ing) puhutussa amerikanenglannissa. Viime vuosikymmenen aikana on havaittu, että progressiivin käyttö statiiviverbien kanssa on lisääntynyt (Mair&Hundt 1995, Mair 2006, Smith 2002), ja erityisesti emotionaalisia ja kognitiivisia tiloja ilmaisevat verbit esiintyvät muita statiiviverbeiksi luokiteltuja verbejä useammin progressiivissa (Das 2010). Tutkimuksen kohteena ovatkin emotionaalisiksi tai kognitiivisiksi luokitellut verbit agree,believe,forget,know,like,love,need, remember, understand ja want.
Tutkimusaineisto muodostuu The Contemporary Corpus of American English (COCA) –korpuksen puhutun kielen osiosta, joka on 90 miljoonaa sanaa sisältävä amerikanenglannin korpusaineisto. Tutkimusmetodini ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Tutkimus tarkastelee progressiivimuotojen esiintymistiheyden ja kontekstipiirteiden lisäksi progressiivin semanttisia piirteitä, niitä merkityksiä ja funktioita, joita progressiivi ilmaisee kun sitä käytetään statiiviverbien kanssa. Tutkimus perehtyy progressiivin perinteisiin määritelmiin (Comrie 1976, Huddleston&Pullum , Biber et al.1999, Leech&Svartvik, Quirk et al.) ja niistä poikkeaviin teorioihin kuten ’susceptibility to change’ -teoriaan (Williams 2002) ja metafyysiseen teoriaan (Goldsmith&Woisetschlaeger 1982). Tavoitteena on selvittää, soveltuvatko progressiivin määritelmät ja teoriat kuvaamaan progressiivin merkitystä ja funktioita myös statiiviverbien kohdalla. Tutkimus on myös osittain vertaileva, sillä progressiivien esiintymistä ja konteksteja tutkimusaineistossa sekä progressiivin funktioita verrataan puhutusta brittienglannista saatuihin tuloksiin (Römer 2005). Lisäksi progressiivin funktioita tutkimusaineistossa verrataan aiempiin tutkimuksiin (Jørgensen1991) ja progressiivin määritelmiin.
Tutkimus osoittaa että progressiivia käytetään emotionaalisten ja kognitiivisten verbien kanssa hieman useammin amerikanenglannissa kuin brittienglannissa, mutta esiintymistiheydessä sekä progressiivien konteksteissa on verbikohtaista vaihtelua. Progressiivimuotojen semanttinen analyysi osoittaa, että verbin luokittelu statiiviseksi tai dynaamiseksi vaikuttaa progressiivin merkitykseen. Progressiivin funktiot ovat erilaisia statiiviverbien kanssa kuin dynaamisten verbien kanssa, joten progressiivin perinteiset määritelmät eivät sovellu statiiviverbien progressiivin kuvaamiseen. Lisäksi analyysi osoittaa, että verbien semanttinen luokittelu ei ole kaikilta osin pätevä, sillä osa statiiveiksi luokitelluista verbeistä toimii dynaamisten verbien tavoin progressiivissa.
Avainsanat: amerikanenglanti, aspekti, korpustutkimus, progressiivi, statiiviverbit
Tutkimusaineisto muodostuu The Contemporary Corpus of American English (COCA) –korpuksen puhutun kielen osiosta, joka on 90 miljoonaa sanaa sisältävä amerikanenglannin korpusaineisto. Tutkimusmetodini ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Tutkimus tarkastelee progressiivimuotojen esiintymistiheyden ja kontekstipiirteiden lisäksi progressiivin semanttisia piirteitä, niitä merkityksiä ja funktioita, joita progressiivi ilmaisee kun sitä käytetään statiiviverbien kanssa. Tutkimus perehtyy progressiivin perinteisiin määritelmiin (Comrie 1976, Huddleston&Pullum , Biber et al.1999, Leech&Svartvik, Quirk et al.) ja niistä poikkeaviin teorioihin kuten ’susceptibility to change’ -teoriaan (Williams 2002) ja metafyysiseen teoriaan (Goldsmith&Woisetschlaeger 1982). Tavoitteena on selvittää, soveltuvatko progressiivin määritelmät ja teoriat kuvaamaan progressiivin merkitystä ja funktioita myös statiiviverbien kohdalla. Tutkimus on myös osittain vertaileva, sillä progressiivien esiintymistä ja konteksteja tutkimusaineistossa sekä progressiivin funktioita verrataan puhutusta brittienglannista saatuihin tuloksiin (Römer 2005). Lisäksi progressiivin funktioita tutkimusaineistossa verrataan aiempiin tutkimuksiin (Jørgensen1991) ja progressiivin määritelmiin.
Tutkimus osoittaa että progressiivia käytetään emotionaalisten ja kognitiivisten verbien kanssa hieman useammin amerikanenglannissa kuin brittienglannissa, mutta esiintymistiheydessä sekä progressiivien konteksteissa on verbikohtaista vaihtelua. Progressiivimuotojen semanttinen analyysi osoittaa, että verbin luokittelu statiiviseksi tai dynaamiseksi vaikuttaa progressiivin merkitykseen. Progressiivin funktiot ovat erilaisia statiiviverbien kanssa kuin dynaamisten verbien kanssa, joten progressiivin perinteiset määritelmät eivät sovellu statiiviverbien progressiivin kuvaamiseen. Lisäksi analyysi osoittaa, että verbien semanttinen luokittelu ei ole kaikilta osin pätevä, sillä osa statiiveiksi luokitelluista verbeistä toimii dynaamisten verbien tavoin progressiivissa.
Avainsanat: amerikanenglanti, aspekti, korpustutkimus, progressiivi, statiiviverbit