Opetusmaatilat kestävän kehityksen mallitiloja?

Abstract

Opetusmaatilat ovat ammatillisten oppilaitosten yhteydessä toimivia maatalousalan yrityksiä. Opetusmaatilojen tehtävänä on toimia oppimisympäristönä sekä työssäoppimispaikkana ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille luonnonvara- ja ympäristöalalla. Opetusmaatilojen toiminta on välttämätöntä, jotta opiskelijoille tarjotaan tilat, välineet ja osaamisen malli ammatin kannalta vaadittujen perustaitojen saavuttamiseksi.

Maatalousalan oppilaitosten toiminnan kehittämisen tavoitteet on asetettu alan koulutuksen strategiassa, jossa erityisenä kehittämiskohteena oli mm kestävä kehitys. Kestävän kehityksen ohjelma käynnisti kaikissa maatalousoppilaitoksissa kehittämistoimenpiteitä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltaan erityisesti yhden oppilaitoksen kestävän kehityksen itsearviointiprosessia ja sen vaikutuksia sekä opetusmaatilan roolia maatalousoppilaitoksen oppimisympäristönä. Tutkimus tehtiin haastattelemalla eri henkilöstöryhmien edustajia, joihin kuuluivat opettajat, opiskelijat, opetusmaatilan henkilökunta, oppilaitoksen johto sekä kestävän kehityksen itsearviointiprosessista vastaavat henkilöt. Lisäksi aineistona olivat itsearviointiprosessissa syntyneet dokumentit, kuten muistiot ja pöytäkirjat.

Kestävän kehityksen itsearviointiprosessi koettiin positiiviseksi silloin, kun johto tukee sitä. Opetusmaatilaa arvostetaan käytännön oppimisympäristönä, mutta konkreettinen yhteistyö ja vuorovaikutus ei ole saumatonta. Erityisesti parannettavaa on opettajien ja opetusmaatilan henkilöstön yhteistyössä opetusmaatilan täysipainoisessa hyödyntämisesä opetuksessa. Käytännössä opetusmaatilan hyödyntäminen painottuu ensimmäiseen vuoteen. Vaikka itsearviointiprosessi lisää ymmärrystä myös kulttuurisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulmasta, opetusmaatilaa arvioidaan pääosin kestävän kehityksen ympäristönäkökulmasta. Kaikki henkilöstöryhmät, opiskelijat mukaan lukien, arvioivat, että opetusmaatilaa voidaan pitää kestävän kehityksen maatilana.

Kestävän kehityksen kriteeristöä pidettiin vaikeaselkoisena kokonaisuutena, joka avautui vasta syvällisemmän perehtymisen kautta. Alakohtainen esimerkkiaineisto auttaa, mutta ei täysin vastaa alakohtaista eli maatalousalan terminologiaa ja esimerkkejä. Opetuksen arjessa kriteeristöä käytännössä käyttää vain kestävän kehityksen vastuuhenkilöt, joiden vastuulle jää itsearviointiprosessin kehittäminen ja vakiinnuttaminen oppilaitoksessa.