"Olisin toivonut saavani parempaa kohtelua." Omaishoitajien kertomuksia heidän ja sosiaalityöntekijöiden kohtaamisista neuvontavastaanotolla
SIPONEN, ANNE (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SIPONEN, ANNE
2012
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-30Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli yhtäältä perehtyä siihen, miten omaishoitajien kertomuksissa rakentuu heidän kokemuksensa epäonnistuneesta omaishoidon tukea koskevasta neuvontatilanteesta. Toisaalta tarkoitus oli tutkia, millaisen kuvan omaishoitajien kertomukset antavat heidän elämäntilanteestaan, joka edeltää hakeutumista sosiaalitoimistoon. Tavoitteeksi muodostui kuvailla tutkimuskohdetta ja lisätä ymmärrystä aiheesta. Erityisesti pyrittiin lisäämään tietoisuutta neuvontatilanteisiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista.
Tutkielma oli narratiivinen. Pääasiallisena tutkimusaineistona hyödynnettiin omaishoitajien suullisia ja kirjallisia kertomuksia, joita oli yhteensä 20. Aineistoa käsiteltiin muun muassa tiivistelmiä tekemällä ja hyödyntämällä temaattista sisällönanalyysiä.
Tutkielman tulosten mukaan omaishoitajat hakeutuivat sosiaalityöntekijöiden neuvontavastaanotolle pitkän harkinnan jälkeen. Vaikea arki, puutteellinen kirjallinen osaaminen, hankala lainsäädäntö ja tietoisuus omista oikeuksista näyttäytyivät kertomuksissa olosuhteina, jotka saivat omaishoitajat tekemään päätöksen sosiaalitoimistoon lähtemisestä. Heidän kielteinen neuvontakokemuksensa rakentui kertomuksissa kolmelle ”pääpilarille”. Nämä olivat omaishoitajien kokemus sosiaalityöntekijöiden pinnallisesta suhtautumisesta neuvontaan, vähäisestä empatiasta ja epäluotettavuudesta. Näin ollen kyseessä olivat vuorovaikutustyöhön sisältyvät seikat.
AVAINSANAT: omaishoito, kokemus, neuvonta, kertomus, narratiiviisuus
Tutkielma oli narratiivinen. Pääasiallisena tutkimusaineistona hyödynnettiin omaishoitajien suullisia ja kirjallisia kertomuksia, joita oli yhteensä 20. Aineistoa käsiteltiin muun muassa tiivistelmiä tekemällä ja hyödyntämällä temaattista sisällönanalyysiä.
Tutkielman tulosten mukaan omaishoitajat hakeutuivat sosiaalityöntekijöiden neuvontavastaanotolle pitkän harkinnan jälkeen. Vaikea arki, puutteellinen kirjallinen osaaminen, hankala lainsäädäntö ja tietoisuus omista oikeuksista näyttäytyivät kertomuksissa olosuhteina, jotka saivat omaishoitajat tekemään päätöksen sosiaalitoimistoon lähtemisestä. Heidän kielteinen neuvontakokemuksensa rakentui kertomuksissa kolmelle ”pääpilarille”. Nämä olivat omaishoitajien kokemus sosiaalityöntekijöiden pinnallisesta suhtautumisesta neuvontaan, vähäisestä empatiasta ja epäluotettavuudesta. Näin ollen kyseessä olivat vuorovaikutustyöhön sisältyvät seikat.
AVAINSANAT: omaishoito, kokemus, neuvonta, kertomus, narratiiviisuus