Pitkään kestänyt kasvu teki taloudesta varomattoman: Näkemyksiä 2007 alkaneeseen rahoituskriisiin Pro

Abstract

Tässä tutkimuksessa pyritään luomaan kattava näkemys rahoituskriisin taustoihin, syntyyn, seurauksiin, uhkakuviin ja toimiin joita on suoritettu sen hillitsemiseksi ja kriisin uusiutumisen estämiseksi. Tutkimuksessa esitetään myös vaihtoehtoisten teorioiden tarjoamia tulkintoja kriisistä ja oikeista toimista. Tutkimus keskittyy lähinnä Yhdysvaltoihin, koska Yhdysvallat ovat kriisin keskiössä ja sen asema maailman johtavana taloutena tekee siitä erittäin merkitsevän toimijan maailmantaloudessa.

Kriisin syntyyn vaikuttaneena olennaisena tekijänä pidetään Yhdysvaltojen asuntomarkkinoita ja erityisesti subprime-asuntolainoja, jotka ovat luottoluokitukseltaan heikkoja. Kriisiä edeltäneenä nousukautena uskottiin rahoitusmarkkinoiden riskin laskeneen niin, että lainat olisivat kannattavia ja luotettavia. Heikkojen lainojen yleistyessä koko rahoitusmarkkinoiden toiminta pohja heikkeni. Aluksi kriisin ilmetessä ja Yhdysvaltojen asuntomarkkinakuplan puhjetessa toivottiin kriisin rajoittuvan vain asunto- ja rahoitusmarkkinoihin, mutta rahoitusmarkkinat eivät olleet varautuneet kriisin suuruisiin luottotappioihin. Suurten rahoitusyritysten kaatuessa oli ilmeistä, ettei kriisiä pystyttäisi rajoittamaan vain rahoituspuolelle.

Tutkimuksessa esitetään: kolme tarinaa, jotka kilpailevat valinnasta viralliseksi selitykseksi kriisille; taloudellinen ilmiö rahoituksellinen musta-aukko ja osoitetaan kuinka tämä on havaittavissa rahoitusmarkkinoilla ennen kriisiä; neljä erilaista uhkakuvaa, jotka eri tavoin ja eri asteisesti uhkaavat talouden toimintaa sekä elpymistä; Yhdysvaltojen vastatoimet kriisille kuten TARP, TALF ja diskontto-ikkunan laajennus; Euroopan ja Yhdysvaltojen erot kriisin ratkaisemisessa ja pohditaan Euroopan kohtaloa; keinoja joilla kriisin uusiutuminen on estettävissä ja behavioraalisen taloustieteen näkemys kriisistä ja tarjotaan behavioraalinen ratkaisu kriisille.

Tutkimuksessa on päädytty siihen lopputulokseen, että rahoituskriisin mahdollisti kriisiä edeltänyt pitkä suhteellisen tasaisen talouskasvun jakso ja ylisuuri usko rahoitusmarkkinoiden toimintakykyyn. Tutkimuksessa on esitetty erilaisia teoreettisia selityksiä ja teorioita, miksi näin kävi, mutta pohjimmiltaan kaikissa näkemyksissä ovat tapahtumat samat. Erityisesti Yhdysvalloissa rahoitusmarkkinoilla alettiin toimia ylitse kannattavan sijoitustoiminnan eli laajennettiin rahoitusmarkkinat talouden osa-alueille, joilla toiminnan riski oli liian suuri sekä sijoitustoiminta oli liian riippuvaista talouden ja hintojen jatkuvasta kasvusta ja tämä kostautui.

Tutkimuksen aikana ilmeni, että nämä tutkimuksessa esitetyt uhkakuvat on otettu valtioiden taholla vakavasti ja vastatoimet on yritetty kohdistaa juuri näiden uhkien torjuntaan. Asuntopolitiikan vaikutus on merkillisesti sivuutettu. Tutkimusta tehdessä oli havaittavissa rahoitusmarkkinoille erikoinen yritys. Rahoitusmarkkinat yrittivät uusin sijoitusmuodoin ja arvopaperistamisen keinoin poistaa riskiä sijoitustoiminnasta. Tämä loi illuusion rahoitusmarkkinoille, joka kesti nousukaudella, mutta talouden hidastuessa ja asuntojen hintojen kasvun lakatessa johti rahoitusmarkkinoiden sortumiseen. Onkin mielenkiintoista, että esimerkiksi behavioraalinen taloustiede ehdottaa, että julkisen sektorin olisi paikattava rahoitussektorin aukot, mutta tosiasiassa taloudessa vallitse aukko on itse asiassa hälventynyt valhe. Sen sijaan, että haikaillaan kriisiä edeltäneen hälventyneen valheen tasoa taloudessa, pitäisi miettiä, kuinka tämä talouden taso voitaisiin saavuttaa realistisesti.

Asiasanat:rahoituskriisi, talouskriisi, behavioraalinen taloustiede, rahoituksellinen musta aukko, globaali epätasapaino, Yhdysvaltojen asuntokupla, Too Big to Fail, TARP, TALF, rahailluusio, tarinat