Zur Darstellung von Phraseologismen in Duden Deutsches Universalwörterbuch und Langenscheidt Großwörterbuch Deutsch als Fremdsprache
SIUKONEN, SINI (2012)
2012
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22601
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22601
Tiivistelmä
Fraseologia on kielitieteen osa-alue, joka tutkii fraseologismeja, useammasta kuin yhdestä sanasta koostuvia kiinteitä ilmauksia. Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on fraseografia eli fraseologismien sanakirjakuvaus, jota lähestytään vertailemalla kahta saksankielistä sanakirjaa. Fraseografinen tutkimus on lähtenyt kunnolla käyntiin vasta viime vuosina. Useissa sanakirjoissa fraseologismien kuvauksessa on ongelmia ja puutteita, joten tutkimukselle on ilmeinen tarve.
Saksaa vieraana kielenä opiskelevien on syytä tutustua fraseologismeihin, sillä ne ovat olennainen osa sanastoa ja sitä myöten kielen käyttöä. Saadakseen tietoa fraseologismien käytöstä saksanoppijat kääntyvät sanakirjojen puoleen. Siksi on tärkeää, että fraseologismien sanakirjakuvaus on mahdollisimman tarkkaa. Tässä työssä kiinnitetään sanakirjoja vertailtaessa erityistä huomiota siihen, kuinka hyvin sanakirjat palvelevat vieraskielisiä sanakirjankäyttäjiä. Vertailtavat sanakirjat ovatDuden Universalwörterbuch(DUW) sekäLangenscheidt Großwörterbuch Deutsch als Fremdsprache(LGWDaF). Näistä DUW on yleissanakirja ja LGWDaF ns. Lernerwörterbuch, eli erityisesti saksaa vieraana kielenä opiskeleville suunnattu sanakirja. Fraseologismien sanakirjakuvauksessa haasteita aiheuttavat muiden muassa ilmauksen fraseologisen luonteen tunnistaminen ja merkitseminen, hakusanan valinta fraseologismin komponenttien joukosta, fraseologismin perusmuodon valinta, merkityksen selitys sekä muut fraseologismin käyttöön liittyvät tiedot kuten tyylitason sekä puhujan asenteen merkitseminen.
Tutkimuksessa ilmeni, että molemmilla kirjoilla on fraseologismien kuvauksen alueella sekä heikkouksia että vahvuuksia. Se, että sanakirjat edustavat eri sanakirjatyyppejä, selittää monia eroja myös fraseologismien kuvauksen osalta. Toisaalta fraseologismien kuvauksessa ei juuri ole tapahtunut parannuksia aiempiin painoksiin verrattuna. Molemmissa sanakirjoissa fraseologisen terminologian käyttö on epäjohdonmukaista ja fraseologismien sijoittelua ja/tai järjestystä artikkelin sisällä tulisi selkeyttää. LGWDaF:ssa erityisesti fraseologismien perusmuodot ovat usein täsmällisempiä kuin DUW:ssa. Täsmällinen perusmuoto on etu vieraskielisten sanakirjankäyttäjien kannalta. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että sanakirjoja tutkittiin esimerkkien kautta, joten tutkimuksen tuloksia on pidettävä suuntaa antavina.
Avainsanat: leksikografia, fraseologia, fraseografia
Saksaa vieraana kielenä opiskelevien on syytä tutustua fraseologismeihin, sillä ne ovat olennainen osa sanastoa ja sitä myöten kielen käyttöä. Saadakseen tietoa fraseologismien käytöstä saksanoppijat kääntyvät sanakirjojen puoleen. Siksi on tärkeää, että fraseologismien sanakirjakuvaus on mahdollisimman tarkkaa. Tässä työssä kiinnitetään sanakirjoja vertailtaessa erityistä huomiota siihen, kuinka hyvin sanakirjat palvelevat vieraskielisiä sanakirjankäyttäjiä. Vertailtavat sanakirjat ovatDuden Universalwörterbuch(DUW) sekäLangenscheidt Großwörterbuch Deutsch als Fremdsprache(LGWDaF). Näistä DUW on yleissanakirja ja LGWDaF ns. Lernerwörterbuch, eli erityisesti saksaa vieraana kielenä opiskeleville suunnattu sanakirja. Fraseologismien sanakirjakuvauksessa haasteita aiheuttavat muiden muassa ilmauksen fraseologisen luonteen tunnistaminen ja merkitseminen, hakusanan valinta fraseologismin komponenttien joukosta, fraseologismin perusmuodon valinta, merkityksen selitys sekä muut fraseologismin käyttöön liittyvät tiedot kuten tyylitason sekä puhujan asenteen merkitseminen.
Tutkimuksessa ilmeni, että molemmilla kirjoilla on fraseologismien kuvauksen alueella sekä heikkouksia että vahvuuksia. Se, että sanakirjat edustavat eri sanakirjatyyppejä, selittää monia eroja myös fraseologismien kuvauksen osalta. Toisaalta fraseologismien kuvauksessa ei juuri ole tapahtunut parannuksia aiempiin painoksiin verrattuna. Molemmissa sanakirjoissa fraseologisen terminologian käyttö on epäjohdonmukaista ja fraseologismien sijoittelua ja/tai järjestystä artikkelin sisällä tulisi selkeyttää. LGWDaF:ssa erityisesti fraseologismien perusmuodot ovat usein täsmällisempiä kuin DUW:ssa. Täsmällinen perusmuoto on etu vieraskielisten sanakirjankäyttäjien kannalta. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että sanakirjoja tutkittiin esimerkkien kautta, joten tutkimuksen tuloksia on pidettävä suuntaa antavina.
Avainsanat: leksikografia, fraseologia, fraseografia