Luonnon elvyttävä vaikutus aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD:n hoidossa sisätiloissa

Abstract

Tämä tutkimus on psykologian alaan kuuluva kokeellinen tapaustutkimus, joka tarkastelee sisätiloissa olevien luontoelementtien (viherkasvit ja luontokuva) vaikutusta ADHD – lasten käyttäytymisen piirteisiin. Tutkimushypoteesina oletettiin ylivilkkauden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmien ja erityisesti tarkkaamattomuuden vähenevän silloin, kun ympäristössä on luontoelementtejä.

Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopiston Psykologian oppiaineen tutkimusklinikka PSYKE:n kognitiivis-behavioraalisen TOTAKU – ryhmäkuntoutuksen yhteydessä. Kuntoutusryhmät kokoontuivat kerran viikossa ja kuntoutustilanteita havainnointiin noin kolmen kuukauden aikana peiliseinän läpi. Koehenkilöinä oli neljä 8 – vuotiasta lasta, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD, mutta heillä ei ole siihen määrättyä lääkitystä. Tutkimusasetelmana käytettiin seuranta-asetelmaa, jossa oireiden esiintymisen perustasoa havainnoitiin ennen koetilanteen järjestämistä ja koehenkilöt toimivat tutkimuksessa omina kontrolleinaan. Tämän jälkeen kasvillinen ja kasviton tutkimusasetelma vuorottelivat: kuntoutushuoneeseen tuotiin joka toisella kuntoutuskerralla luontoelementtejä ja joka toisella kerralla kuntoutushuone oli normaalitilassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, olivatko oireet eli havaintolomakkeella mitatut oirefrekvenssit vähäisempiä kasvillisissa asetelmissa kuin kasvittomissa. Hypoteesien tilastolliset testaukset suoritettiin ei-parametrisia menetelmiä käyttäen aineiston pienen koon sekä jakaumarajoitusten vuoksi. Menetelminä käytettiin Friedmanin kaksisuuntaista toistettujen mittausten varianssianalyysia; keskiarvojen vertailu suoritettiin Wilcoxonin riippuvien järjestyslukujen testillä.

Tutkimuksessa koehenkilöillä esiintyi eniten ylivilkkauden piirteitä ja kolmella tutkittavalla se oli hallitsevin käyttäytymisen piirre. Tulokset osoittivat vähintään suuntaa-antavasti luontoelementtien vähentävän ADHD – lasten oireita kuntoutustilanteessa. Tulokset tukivat erityisesti ylivilkkauden osalta oletusta, että myös sisätiloihin tuodut viherympäristöt lieventävät ADHD – lasten oireita. Tutkimuksen perusteella voisi päätellä luontoelementtien kohdistuvan pääosin niihin käyttäytymisen piirteisiin, joita jokaisella lapsella yksilöllisesti esiintyy eniten. Käyttäytymisen piirteet vähenivät pääosin juuri ylivilkkauden suhteen, mutta eivät tarkkaamattomuuden tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmien osalta.

Kovin laajoja yleistyksiä tuloksista ei voida tehdä aineiston pienen koon vuoksi, mutta on kuitenkin huomioitavaa, että jakaumarajoituksista huolimatta luontoelementit vaikuttivat vähentävän ADHD – lasten ylivilkkauden piirteitä. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia luonnon vaikutusta ADHD – lasten oireisiin sisätiloissa tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden palautumisen osalta.

Asiasanat:ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, luonto, luontokuva, luontoympäristö, ryhmäkuntoutus, tarkkaavaisuuden häiriö, tarkkaavuuden elpymisteoria, viherkasvit