Suomesta valmistuneiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ulkomailla työskentelystä

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen aiheena ovat työvoiman kansainvälinen liikkuvuus sosiaalialalla ja erityisesti Suomesta valmistuneiden sosiaalityöntekijöiden kokemukset ulkomailla työskentelystä. Aineistona ovat seitsemän suomalaisen sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Tutkimuksen tekohetkellä haastateltavat työskentelivät parhaillaan tai olivat työskennelleet viimeisen kolmen vuoden aikana sosiaalialan työtehtävissä Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa.

Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen avulla kansainvälisen sosiaalityön tematiikkaa, työvoiman liikkuvuutta Euroopassa yleisesti sekä sosiaalityöntekijöiden kansainvälistä rekrytointia ja tutkintojen rinnastettavuutta EU:n sisällä. Tutkimuskysymykseni on millainen on Suomessa sosiaalityön tutkintonsa suorittaneen kokemus ulkomaille työllistymisestä ja maahanmuuttajana monikulttuurisessa työyhteisössä työskentelystä. Aineiston analyysissa painottuvat sosiaalityöntekijöiden kokemukset työnhakuprosessista, monikulttuurisessa työyhteisössä työskentelystä, suomalaisen tutkinnon antamista valmiuksista ulkomailla työskentelyyn ja ulkomaisen työkokemuksen vaikutuksista sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuteen. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja aineistonanalyysimetodina on käytetty sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pääsääntöisesti kokemukset ulkomailla sosiaalialalla työskentelystä ovat myönteisiä. Aineiston perusteella vain harvalle sosiaalityöntekijälle ulkomaille muutto on ollut ammatillisista intresseistä lähtevää, vaan muuton taustalla on vaikuttanut enemmän muu elämäntilanne, esimerkiksi perhesuhteet. Työnhakuprosessit ovat kuitenkin sujuneet ongelmitta. Suomalainen sosiaalityön korkeakoulututkinto on Euroopassa arvostettu ja suomalaiselle osaamiselle ja kielitaidolle on kysyntää erityisesti sosiaalialan työvoimapulasta kärsivissä englanninkielisissä valtioissa sekä naapurimaa Ruotsissa. Monikulttuurisissa työyhteisöissä työskentely koettiin mielekkääksi, mutta haastavaksi. Suomalaiseen sosiaalityöntekijään suhtauduttiin niin työnantajan kuin asiakkaiden osalta pääosin myönteisesti, vaikka maahanmuuttajuus herätti jonkin verran myös ennakkoluuloja. Vierastyövoiman hyödyntäminen työpaikoilla on vielä osaltaan kehitysasteella ja sen mahdollisuuksia työn sisällölliseen kehittämiseen ei kaikkialla ole kartoitettu. Tutkimuksen lopuksi olen käsitellyt myös tutkimuksen rajallisuutta ja esitellyt mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

Asiasanat:sosiaalityö, liikkuva työvoima, kansainvälinen rekrytointi, monikulttuurinen työyhteisö