"Eikös kirjoitelmissa pitäisi myös katsoa tarinan sisältöä eikä vain sitä, miten hyvin ja huolella ne on kirjoitettu." Viidesluokkalaisten näkemyksiä kirjoitelmien palautteenannosta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena kirjoitelmien palautteenanto näyttäytyy oppilaille. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten oppilaat kokevat palautteen sijoittuvan heidän kirjoittamisprosessiinsa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuka oppilaille antaa palautetta ja mihin asioihin palautteessa kiinnitetään huomiota. Keskeisenä tutkimuskohteena oli myös palautteen vastaanottamisen kokeminen.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimuskohdetta lähestyttiin fenomenologisesta näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostui 60 viidesluokkalaisen oppilaan eläytymismenetelmään pohjautuvasta tarinasta. Aineisto kerättiin kahdelta eri kantahämäläiseltä koululta, ja tutkimukseen osallistui yhteensä kolme koululuokkaa. Eläytymistarinoita analysoitiin luokittelun ja teemoittelun avulla.

Tutkimus osoitti kirjoitelmista saatavan palautteen olevan pääosin kirjoittamisen jälkeistä arviointipalautetta. Prosessin aikaista palautetta tutkimuksessa ei juuri tullut esiin, ja yksinkirjoittamisen kulttuuri näyttäytyi oppilaiden eläytymistarinoissa vahvana. Palautteen antajaksi mainittiin useimmiten opettaja, mutta myös vertaisoppilaiden kerrottiin antavan palautetta valmiista kirjoitelmasta. Yllättävä tutkimustulos oli, että lähes neljäsosassa eläytymistarinoista tuotiin esille vanhemmat ja heidän merkityksensä kirjoitelmien kommentoinnille.

Oppilaiden tarinoista ilmeni, että palautetta annetaan useammin suullisesti kuin kirjallisesti. Palautteen kohteet voitiin luokitella neljään pääryhmään, joita olivat sisältö, oikeinkirjoitus, rakenne ja käsiala. Palautteen vastaanottaminen koettiin tutkimuksen mukaan pääosin myönteisenä. Parhaansa yrittäminen, seuraavan kirjoituskerran mahdollisuus sekä oman suorituksen parantaminen olivat palautteenantamisen kannalta hyvin kannustavia tuloksia, vaikka huonon palautteen kerrottiinkin tekevän oppilaasta hieman surullisen. Lisäksi oppilaat toivat eläytymistarinoissa esiin vertailun omiin aikaisempiin kirjoitelmiinsa, mikä oli tutkimuksen kannalta tärkeä tulos.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että palautteenannon merkitystä tulisi entisestään vahvistaa kirjoittamisprosessissa. Vaikka tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä koko alakoulun kirjoittamiskulttuuriin, nostavat ne melko luotettavasti esiin oppilaiden näkemyksiä palautteesta ja kirjoittamiskulttuurista. Alakoulun puolelta aiheesta ei juuri ole vastaavia tutkimuksia, joten tutkimustulokset herättävät pohtimaan aihetta ja sitä, miten palautteen saisi keskeisemmäksi osaksi kirjoittamista. Erityisesti oppilaiden näkökulma palautteen vastaanottamisesta tarjoaa tärkeää tietoa palautetilanteisiin ja niiden kehittämiseen.

Asiasanat:äidinkieli, kirjoittaminen, palaute, eläytymismenetelmä