Suomen alue- ja paikallishallinnon asema ja edunvalvonta Euroopan unionissa. Tapaustutkimuksena Pirkanmaan liitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Suomen alue- ja paikallishallinnon asemaa ja edunvalvontaa Euroopan unionissa kahden tapaustutkimukseen valitun maakunnan liiton kautta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii monitasoinen hallintajärjestelmä, jonka mukaan valtioilla ei ole monopolia EU-tason päätöksenteossa tai kansallisten intressien kanavoimisessa EU-tason päätöksentekoon. Alue- ja paikallishallinnoilla on katsottu olevan monenlaisia keinoja vaikuttaa Euroopan unioniin. EU:n jäsenmaiden sisäinen institutionaalinen rakenne on kuitenkin hyvin erilainen eri maissa. Suomi on yhtenäisvaltio, jossa kunnallisella itsehallinnolla on pitkät perinteet, mutta aluehallintotaso on pysynyt verrattain heikkona. Tässä tutkielmassa keskitytään alueensa kuntien lakisääteisinä kuntayhtyminä toimivien maakunnan liittojen toimijoiden näkemyksiin Suomen alue- ja paikallishallinnon asemasta Euroopan unionissa ja siihen, miten tapaustutkimukseen valitut maakunnan liitot ovat pyrkineet vaikuttamaan EU-tason päätöksentekoon.

Tapaustutkimukseen on valittu kaksi maakunnan liittoa, Pirkanmaan liitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, jotka edustavat erityyppisiä maakuntia. Tutkimusaineisto muodostuu näiden kahden maakunnan liiton toimijoiden haastatteluista. Haastatteluja kertyi yhteensä kahdeksan, neljä kummastakin maakunnan liitosta. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulomakkeella keväällä 2011.

Tapaustutkimukseen valittujen maakunnan liittojen voi sanoa sopeutuneen hyvin toimintaympäristöönsä. Maakunnan liittojen pääasiallinen lakisääteinen tehtävä on alueen kehittäminen, ja näin ollen maakunnan liittojen EU-suhteet koskivat lähinnä alue- ja rakennepolitiikkaa, jonka mukaan EU-edunvalvontaakin pääasiassa käsiteltiin. Maakunnan liitoilla oli erilaisia EU-edunvalvonnan painotuksia, jotka liittyivät läheisesti alue- ja rakennepolitiikkaan, mutta peruspiirteissään vaikuttamisen kanavat olivat samanlaisia: kansallisesti vaikutetaan etupäässä ministeriöiden ja valtioneuvoston kautta, ja suorissa yhteyksissä vaikutetaan parlamenttiin ja varsinkin komissioon. EU-edunvalvonta oli erityisen aktiivista rakennerahastokauden valmistelujen aikaan. Brysselissä olevilla aluetoimistoilla oli suuri merkitys maakunnan liittojen EU-suhteiden hoitamisen kannalta. Suomen aluehallintorakennetta pidettiin erikoisena moniin muihin Euroopan maihin nähden, mutta Suomen aluehallintorakenteen ei sinänsä nähty vaikuttavan maakunnan liittojen toimintaan muiden alueiden kanssa tai asioitaessa Euroopan unionin elinten kanssa. EU-edunvalvonnassa muodollisia seikkoja tärkeämpänä pidettiin omaa aktiivisuutta, henkilökohtaisia suhteita ja verkostoja. Myös ennakoivan vaikuttamisen merkitystä pidettiin tärkeänä. Monitasoisen hallintajärjestelmän merkitys vaikuttaa kuitenkin jäävän vähäiseksi Suomen kaltaisessa yhtenäisvaltiossa.