Kunnan varhaiskasvatuksen johtaminen muutoksessa. Esimiesten ja henkilöstön näkemyksiä uuden organisaatiomallin käyttöönottovaiheesta

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia päiväkodin henkilöstön ja esimiesten käsityksiä ja tulkintoja pedagogisesta johtamisesta sekä varhaiskasvatuksen perustehtävästä uudistuneessa organisaatiossa. Kontekstina toimii erään itäsuomalaisen kunnan vuonna 2009 käynnistämä muutosprosessi, jonka alullepanijana toimi tarve vapauttaa enemmän aikaa pedagogiselle johtamistyölle varhaiskasvatuksessa. Voidakseen arvioida muutoksen onnistumista, on ensisijaista selvittää ensin mikä on haastateltavien tulkintojen mukaan varhaiskasvatuksen perustehtävä ja millaiseksi pedagogisen johtamisen merkitys määritellään. Keskiössä ovat fenomenografiselle tutkimukselle luonteenomaisesti haastateltavien ajattelutapojen, tulkintojen ja merkityksenantojen esille tuominen.

Tutkimukseni teoriaosuudessa määrittelen johtajan ominaisuuksia varhaiskasvatuksen kontekstissa sekä varhaiskasvatuksen perustehtävää pedagogisesta näkökulmasta. Tämän lisäksi paneudun henkilöstön kehittämiseen muuttuvassa organisaatiossa.

Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja sen taustalla vaikuttaa fenomenografinen tutkimusote. Aineistonkeruu on toteutettu teemahaastatteluin ja aineiston analyysissä on hyödynnetty teemoittelua. Lisäksi uutta organisaatiomallia koskevassa arvioinnissa on hyödynnetty SWOT -analyysiä, jonka käyttäminen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on ollut vielä vähäistä. SWOT -analyysi soveltuu mielestäni kuitenkin erinomaisesti arviointi- ja kehittämistyöhön.

Tutkimusta varten on haastateltu kaikki kunnan kolme uutta varhaiskasvatuksen vastaavaa, jotka toimivat tutkimuskunnassa esimiehinä ja pedagogisina johtajina koko varhaiskasvatuksen kentällä. Tämän lisäksi on koottu kaksi focus group -haastatteluryhmää: henkilöstöryhmä, joka koostuu lastenhoitajista ja lastentarhanopettajista sekä erikseen haastatteluryhmä, johon kuuluvat vastuulastentarhanopettajat ja vastuuperhepäivähoitajat, joiden tehtäväkenttänä on toimia oman työnsä lisäksi viestinviejinä muun henkilöstön ja pedagogisten johtajien välillä.

Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että pedagogisen johtajuuden voidaan katsoa olevan yhteydessä varhaiskasvatuksen laatuun. Varhaiskasvatus taas mielletään lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksen tukemiseksi, johon jokaisella lapsella tulisi olla oikeus. Uutta organisaatiomallia kohtaan annettiin niin positiivista palautetta kuin rakentavaa kritiikkiäkin. Ennen kaikkea haastattelujen pohjalta nousi selkeitä kehittämiskohteita ja strategian luomiseen tarvittavia työkaluja, mikä on yksi tutkimuksen keskeisimmistä tavoitteista.

Avainsanat: pedagoginen johtaminen, varhaiskasvatuksen perustehtävä, organisaatiomuutos, kehittämisstrategia, fenomenografia, teemahaastattelu, focus group -haastattelu