Sopeutumiskyvyn dokumentit - Sodan kokemusten hallinta jatkosodan kirjeissä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee jatkosodassa taistelleiden suomalaisten sotilaiden sodanaikaista kokemusten hallintaa. Tutkimuskysymykseni on selvittää, miten sotilaat pyrkivät kielenkäytön avulla – rakentamalla sodassa elämisestä kertomuksia – hallitsemaan ja tekemään kestettäviksi kokemuksensa. Tutkimukseni aineistona käytän kolmen suomalaisen sotilaan sodan aikana kirjoittamia kirjeitä.

Tutkimukseni teoreettisena pohjana on narratiivinen tutkimus. Lähtökohtani on konstruktiivinen: sotilaiden henkisen selviytymisen perustana oli heidän kykynsä luoda koetusta todellisuudesta epärealistisen positiivinen versio omassa mielessään. Narratiiviseen tutkimukseen tukeutuen kuvaan näitä sotilaiden rakentamia maailmoja kertomuksina. Lähtökohtani on, että sotilaat pyrkivät rakentamaan kertomuksia, jotka tekisivät sodan kokemukset ymmärrettäviksi ja kestettäviksi. Kertomuksia rakennettiin jokapäiväisessä ihmisten välisessä kanssakäymisessä, jota kirjeenvaihto edustaa. Sotilaat pyrkivät luomaan yhtenäisyyttä mieleensä puhumalla kokemuksistaan toisten ihmisten kanssa.

Analyysissani tutkin sotilaiden kirjeitä omissa luvuissaan. Ensimmäinen tutkimani sotilas rakensi sodassa elämisestä romanssin muotoisen kertomuksen ja toinen satiirin. Romanssin rakentanut sotilas pyrki hallitsemaan kokemuksiaan suuntaamalla katseensa tulevaisuuteen. Hän yritti ylläpitää ajatusta, jonka mukaan vaikeudet voitetaan. Satiirin rakentanut sotilas taas pyrki hallitsemaan kokemuksiaan kieltämällä perinteiset tavat suhtautua väkivaltaan, kuolemaan ja tappamiseen. Näin hän yritti kieltää ajatukset mahdollisesta omasta kuolemasta ja tunteet, joita ympärillä oleva kärsimys olisi siviilielämässä tuottanut. Kolmas sotilaani ei onnistunut rakentamaan yhtenäistä kertomusta kokemuksistaan. Hänellä oli vaikeuksia pitää otetta elämästään sodan epävarmuuden hämärtäessä tulevaisuuden.

Analyysini mukaan satiirinen puhetapa on ollut yleinen sotilaiden keskuudessa. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että musta huumori oli tärkeä keino kestää etulinjan väkivaltaa. Sota-ajan kirjeitä hallitsevat kuitenkin romanssin muotoiset kertomukset. Katson, että tämä johtuu ennen kaikkea sotarintaman ja kotirintaman välisestä kokemusten kuilusta, eikä sensuurista, jonka merkitystä on perinteisesti korostettu liikaa. Siviilit eivät voineet ymmärtää etulinjassa väkivallalle muodostuneita merkityksiä. Sodan kauhuista kirjoittaminen olisi uhannut myös suhteiden jatkuvuutta. Erityisesti avioparit näyttävät vaienneen aktiivisesti kirjeissä sodan nurjasta puolesta. Tutkimukseni osoittaa, että sota-ajan kirjeet ovat huonoja lähteitä, jos niistä pyritään selvittämään sodan empiiristä todellisuutta. Kirjeiden välittämä sodan kuva kertoo ennen kaikkea pyrkimyksestä hallita kaoottista rintaman todellisuutta. Tämä ajoi kohti vaikenemista tai merkityksiä, jotka poikkeavat paljon perinteisistä tavoista suhtautua väkivaltaan ja kärsimykseen.

Asiasanat:sota-ajan kirje, kertomus, tarina, narratiivinen tutkimus, jatkosota, sotahistoria, kokemusten hallinta