Vieraan kesyttäminen: Perheen sukupolvien väliset suhteet maahanmuuttajataustaisten vanhempien kertomana
AALTONEN, PIA (2012)
2012
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22585
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22585
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan sukupolvien välisiä suhteita maahanmuuttajaperheissä vanhempien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisena maahanmuuttajataustaiset vanhemmat näkevät maahanmuuttajan aseman ja lastensa tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi tutkimus tarkastelee vanhempien tapoja jäsentää sukupolvien välisiä suhteita perheissä.
Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän maahanmuuttajataustaisen vanhemman teemahaastattelusta. Tutkimus perustuu narratiiviseen tutkimusotteeseen ja konstruktiiviseen tiedonkäsitykseen. Narratiivisuus nähdään tässä tutkimuksessa väljänä viitekehyksenä, jolloin tarinan ja kertomuksen käsitteitä käytetään ymmärrysvälineenä. Kertomuksilla nähdään olevan merkittävä rooli todellisuuden ja identiteettien muotoutumisessa.
Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa tarkastellaan mallitarinan käsitteen avulla. Mallitarina on normatiivinen ja kulttuurisesti jaettu tarina, jonka avulla voidaan ymmärtää maailmaa ja ihmisten käytöstä eri tilanteissa. Analyysin tuloksena muodostetaan maahanmuuttajan mallitarina sekä erotetaan mallitarinaan vastaamisen keinot: vastapuhe, kieltäytyminen ja vaikeneminen. Vastapuhe jakaantuu edelleen eron politiikkaan, tavallisuuden politiikkaan ja vastahyökkäykseen.
Maahanmuutto muuttaa perheen sisäisiä suhteita sekä perheen dynamiikkaa. Lapset sopeutuvat usein maahanmuuton jälkeen vanhempiaan nopeammin uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jolloin voidaan puhua eritahtisesta akkulturaatiosta. Ajatus uudesta kulttuurista perheeseen tulleena ulkopuolisena vieraana toimii perhesuhteiden jäsentäjänä vanhempien kertomuksissa. Kutsumaton vieras nähdään uhkana perheen yhtenäisyydelle ja kulttuurin jatkuvuudelle. Vanhempien keinona suhtautua uuteen kulttuuriin erottuu vieraan kesyttäminen, jolloin uusi kulttuuri muokataan omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Vieraan kesyttäminen toimii perheille pääasiallisena keinona hallita vieraan mukanaan tuomaa muutosta.
Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaiset vanhemmat näkevät lastensa aseman suomalaisessa yhteiskunnassa erilaisena kuin omansa. Vanhemmat suhteutuvat tulevaisuuteen positiivisesti ja näkevät toisen polven olevan avainasemassa integraation suhteen. Vanhemmat näkevät suomalaisen kulttuurin uhkana perheen yhtenäisyydelle ja kulttuuriselle jatkuvuudelle, mutta vieraan kulttuurin kesyttäminen näyttäytyy mahdollisuutena hallita epävarmuutta. Tutkimus herättää pohtimaan toisen polven asemaa yhteiskunnassa sekä mahdollisuuksia tukea ensimmäisen polven maahanmuuttajien vanhemmuutta.
Asiasanat: maahanmuuttajat, perhesuhteet, eritahtinen akkulturaatio, mallitarina, vastapuhe
Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän maahanmuuttajataustaisen vanhemman teemahaastattelusta. Tutkimus perustuu narratiiviseen tutkimusotteeseen ja konstruktiiviseen tiedonkäsitykseen. Narratiivisuus nähdään tässä tutkimuksessa väljänä viitekehyksenä, jolloin tarinan ja kertomuksen käsitteitä käytetään ymmärrysvälineenä. Kertomuksilla nähdään olevan merkittävä rooli todellisuuden ja identiteettien muotoutumisessa.
Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa tarkastellaan mallitarinan käsitteen avulla. Mallitarina on normatiivinen ja kulttuurisesti jaettu tarina, jonka avulla voidaan ymmärtää maailmaa ja ihmisten käytöstä eri tilanteissa. Analyysin tuloksena muodostetaan maahanmuuttajan mallitarina sekä erotetaan mallitarinaan vastaamisen keinot: vastapuhe, kieltäytyminen ja vaikeneminen. Vastapuhe jakaantuu edelleen eron politiikkaan, tavallisuuden politiikkaan ja vastahyökkäykseen.
Maahanmuutto muuttaa perheen sisäisiä suhteita sekä perheen dynamiikkaa. Lapset sopeutuvat usein maahanmuuton jälkeen vanhempiaan nopeammin uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jolloin voidaan puhua eritahtisesta akkulturaatiosta. Ajatus uudesta kulttuurista perheeseen tulleena ulkopuolisena vieraana toimii perhesuhteiden jäsentäjänä vanhempien kertomuksissa. Kutsumaton vieras nähdään uhkana perheen yhtenäisyydelle ja kulttuurin jatkuvuudelle. Vanhempien keinona suhtautua uuteen kulttuuriin erottuu vieraan kesyttäminen, jolloin uusi kulttuuri muokataan omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Vieraan kesyttäminen toimii perheille pääasiallisena keinona hallita vieraan mukanaan tuomaa muutosta.
Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajataustaiset vanhemmat näkevät lastensa aseman suomalaisessa yhteiskunnassa erilaisena kuin omansa. Vanhemmat suhteutuvat tulevaisuuteen positiivisesti ja näkevät toisen polven olevan avainasemassa integraation suhteen. Vanhemmat näkevät suomalaisen kulttuurin uhkana perheen yhtenäisyydelle ja kulttuuriselle jatkuvuudelle, mutta vieraan kulttuurin kesyttäminen näyttäytyy mahdollisuutena hallita epävarmuutta. Tutkimus herättää pohtimaan toisen polven asemaa yhteiskunnassa sekä mahdollisuuksia tukea ensimmäisen polven maahanmuuttajien vanhemmuutta.
Asiasanat: maahanmuuttajat, perhesuhteet, eritahtinen akkulturaatio, mallitarina, vastapuhe