Tukea tarvitsevien nuorten aikuisten kohtaamat kynnykset sosiaali- ja terveyspalveluissa

Abstract

Huoli nuorten jäämisestä yhteiskunnan tarjoaman toiminnan ja palvelujen ulkopuolelle on ajankohtainen ilmiö. Nuorten etsimiseen on lisätty työntekijöitä, mutta se ei pelkästään riitä, jos ei ole sopivia paikkoja joihin heitä ohjata. Olemassa oleva palvelujärjestelmä on toimiva suurelle osalle kansalaisista, mutta se sisältää tiettyjä kynnystekijöitä. Eri tuottajien tarjoamia palveluja voi olla kunnassa runsaasti, jolloin asiakkaalla voi olla vaikeuksia tietää, mitkä palvelut ovat hänelle sopivia. Pitkät palvelupolut voivat olla raskaita, jos ne vievät paljon aikaa ja joka kerta täytyy kertoa asia alusta uudelle työntekijälle. Asiakkaat eivät aina tiedä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan palvelujen ja etuuksien suhteen. Palveluihin pääsyn esteeksi voivat nousta palvelujen hakeutumiseen kuluvat maksut, pitkät kulkuyhteydet tai epäsopivat aukioloajat. Palveluihin pääsyn ja niiden käytön suhteen voi olla niin tiukat kriteerit, että huono-osaisimmat jäävät ulkopuolelle. Joskus myös itse ongelma voi estää avun saamisen. Erityisesti päihteiden käyttäjillä on vaikeuksia päästä erilaisiin palveluihin.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, minkä takia nuoret aikuiset eivät ole halunneet hakea tarvitsemiinsa palveluihin, eivät ole löytäneet tai päässeet palveluihin tai eivät ole tulleet niissä autetuiksi. Kiinnostuksen kohteena myös oli, millainen olisi sopivin mahdollinen palvelu nuorille nuorten ja työntekijöiden mielestä. Aineisto on kerätty nuorten kanssa työskenteleviltä Etsivän työn työntekijöiltä sekä Etsivän työn ja KRISin nuorilta lomakehaastattelujen avulla. Haastatteluita ovat tehneet myös vertaisnuoret Etsivän työn ja KRISin asiakkaille, sekä omille ystävilleen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja siinä on käytetty myös määrällisiä menetelmiä. Kyselyihin vastasi 26 nuorta, jotka olivat iältään 18-27-vuotiaita. Vastanneista miehiä oli hieman enemmän kuin naisia. Vastanneilla nuorilla oli runsaasti kokemuksia eri sosiaali- ja terveysalan palveluista. Kolmella neljästä oli kokemusta päihdepalveluista ja puolella kokemusta huostaanotosta ja / tai sijoituksesta.

Tärkeimpinä tekijöinä palveluissa nuoret pitivät luottamuksellista kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Nuoret myös painottivat vaitiolovelvollisuuden merkitystä ja työntekijöiltä saatavaa tietoa olemassa olevista vaihtoehdoista. Tärkeää näytti olevan antaa nuorelle tarpeeksi aikaa edetä asioissa omaan tahtiinsa ja tehdä aitoa yhteistyötä kohti asiakkaan hyväksymiä tavoitteita. Olemassa olevat palvelut eivät aina vastaa tukea tarvitsevien nuorten tarpeisiin, jolloin sopivampi vaihtoehto ovat matalakynnyksiset paikat. Nuoren elämäntapa ei välttämättä sovi järjestelmän vaatimuksiin, jolloin ideologiana haittojen vähentäminen voi auttaa vaikean ajan yli ja estää nuorta putoamasta palvelujen ulkopuolelle. Jos halutaan saada kaikki nuoret palvelujen piiriin, täytyy tarjota sopivia paikkoja myös niille nuorille, jotka eivät pysty tai tahdo käyttää olemassa olevia palveluita.

Asiasanat:matala kynnys, sosiaali- ja terveyspalvelut, nuoret, palvelujen kynnykset