Ikääntyneiden hoivaköyhyys marginalisaation näkökulmasta
HÄMÄLÄINEN, JENNI (2012)
2012
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22579
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22579
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan hoivaköyhyyttä ikääntyneiden hoivaa tarvitsevien näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten ikääntyneet hoivaa tarvitsevat kehystävät hoivaköyhyyden suhteessa palvelujärjestelmään. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii Erving Goffmanin kehysanalyysi ja tutkielman aineistona on 18 ikääntyneen hoivaa tarvitsevan haastattelua.
Julkinen valta on viime vuosikymmenien aikana vähentänyt vastuutaan ikääntyneiden hoivan järjestämisessä ja vastuuta tästä kantavat yhä enemmän markkinat, kolmas sektori, ikääntyneet itse sekä heidän läheisensä. Muutos liittyy väestön ikääntymiseen ja hyvinvointivaltioiden toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Uusliberalististen hallintamallien suosion myötä, hoivapalveluiden järjestämisessä on siirrytty kohti monituottajamallia. Muutos on merkinnyt ikääntyneiden laitoshoidon vähentämistä, kotiin annettavien palveluiden kohdistamista vain kaikkein eniten tarvitseville sekä rahallisten hoivaetuuksien suosimista palveluiden sijaan. Ikääntyneiden hoivaa koskevat linjaukset korostavat kodin ensisijaisuutta hoivan paikkana sekä ikääntyneiden omaa vastuuta ja aktiivisuutta hoivan järjestämisessä. Samalla hoivaköyhyys on tunnistettu uudeksi sosiaaliseksi riskiksi.
Tutkielman tulosten mukaan ikääntyneet kehystävät hoivaköyhyyttä suhteessa palvelujärjestelmään marginalisaation näkökulmasta. Hoivaköyhyydellä oli tästä näkökulmasta poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus, mitkä haastateltavien puheessa kietoutuivat toisiinsa. Hoivaköyhyydessä marginalisaation näkökulmasta oli kyse ikääntyneen ulkopuolisuudesta suhteessa palvelujärjestelmään, omien toimintamahdollisuuksien rajallisuudesta sekä eristymisestä. Marginalisaation näkökulmasta hoivaköyhyys suhteessa palvelujärjestelmään merkitsi sitä, että hoivaa tarvitsevat eivät voineet vaikuttaa hoivan ehtoihin, heidän ääntään ei kuultu tai sitä ei huomioitu hoivaan liittyvässä päätöksenteossa. Palvelujärjestelmä ohitti heidän tarpeensa tai vastasi niihin palvelujärjestelmälähtöisesti. Haastateltavien puheessa hoivaa tarvitsevien suhtautumista palvelujärjestelmään leimasi epäluottamus ja ikääntyneiden mahdollisuudet saada hoivaa liittyivät käytössä oleviin omiin resursseihin. Ilman riittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai tiedollisia resursseja hoivaa tarvitseva saattoi jäädä vaille tarvitsemaansa hoivaa. Hoivaköyhyyttä marginalisaation näkökulmasta kuvasti myös ikääntyneiden eristyminen, mikä haastateltavien puheessa tuli esiin sekä yleisemmän tason ilmiönä että konkreettisena eristymisenä kodin piiriin.
Tulokset nostavat esiin ikääntyneiden hoivaa tarvitsevien näkökulman ja ovat viesti hoivapolitiikasta päättäville. Palvelujärjestelmän tulisi vahvistaa ikääntyneiden hoivaa tarvitsevien osallisuutta ja hoivaa tarvitsevien näkökulma tulisi ottaa huomioon hoivapalveluista päätettäessä.
Asiasanat:Hoiva, köyhyys, marginalisaatio, kehysanalyysi, ikääntyneet, hoivapolitiikka
Julkinen valta on viime vuosikymmenien aikana vähentänyt vastuutaan ikääntyneiden hoivan järjestämisessä ja vastuuta tästä kantavat yhä enemmän markkinat, kolmas sektori, ikääntyneet itse sekä heidän läheisensä. Muutos liittyy väestön ikääntymiseen ja hyvinvointivaltioiden toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Uusliberalististen hallintamallien suosion myötä, hoivapalveluiden järjestämisessä on siirrytty kohti monituottajamallia. Muutos on merkinnyt ikääntyneiden laitoshoidon vähentämistä, kotiin annettavien palveluiden kohdistamista vain kaikkein eniten tarvitseville sekä rahallisten hoivaetuuksien suosimista palveluiden sijaan. Ikääntyneiden hoivaa koskevat linjaukset korostavat kodin ensisijaisuutta hoivan paikkana sekä ikääntyneiden omaa vastuuta ja aktiivisuutta hoivan järjestämisessä. Samalla hoivaköyhyys on tunnistettu uudeksi sosiaaliseksi riskiksi.
Tutkielman tulosten mukaan ikääntyneet kehystävät hoivaköyhyyttä suhteessa palvelujärjestelmään marginalisaation näkökulmasta. Hoivaköyhyydellä oli tästä näkökulmasta poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus, mitkä haastateltavien puheessa kietoutuivat toisiinsa. Hoivaköyhyydessä marginalisaation näkökulmasta oli kyse ikääntyneen ulkopuolisuudesta suhteessa palvelujärjestelmään, omien toimintamahdollisuuksien rajallisuudesta sekä eristymisestä. Marginalisaation näkökulmasta hoivaköyhyys suhteessa palvelujärjestelmään merkitsi sitä, että hoivaa tarvitsevat eivät voineet vaikuttaa hoivan ehtoihin, heidän ääntään ei kuultu tai sitä ei huomioitu hoivaan liittyvässä päätöksenteossa. Palvelujärjestelmä ohitti heidän tarpeensa tai vastasi niihin palvelujärjestelmälähtöisesti. Haastateltavien puheessa hoivaa tarvitsevien suhtautumista palvelujärjestelmään leimasi epäluottamus ja ikääntyneiden mahdollisuudet saada hoivaa liittyivät käytössä oleviin omiin resursseihin. Ilman riittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai tiedollisia resursseja hoivaa tarvitseva saattoi jäädä vaille tarvitsemaansa hoivaa. Hoivaköyhyyttä marginalisaation näkökulmasta kuvasti myös ikääntyneiden eristyminen, mikä haastateltavien puheessa tuli esiin sekä yleisemmän tason ilmiönä että konkreettisena eristymisenä kodin piiriin.
Tulokset nostavat esiin ikääntyneiden hoivaa tarvitsevien näkökulman ja ovat viesti hoivapolitiikasta päättäville. Palvelujärjestelmän tulisi vahvistaa ikääntyneiden hoivaa tarvitsevien osallisuutta ja hoivaa tarvitsevien näkökulma tulisi ottaa huomioon hoivapalveluista päätettäessä.
Asiasanat:Hoiva, köyhyys, marginalisaatio, kehysanalyysi, ikääntyneet, hoivapolitiikka