Bibliometrinen tutkimus Nonakan ja kumppanien uuden tiedon luomisen teorian leviämisestä eri tieteenaloille
VARTIAINEN, TUIJA (2012)
2012
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22559
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22559
Tiivistelmä
Tutkijoiden välisessä formaalissa tieteellisessä viestinnässä informaatio välittyy kirjallisten tekstien muodossa, jotka ovat tyypillisesti julkaisuja. Viittaamalla muiden tutkijoiden töihin omassa tekstissään tutkija osoittaa arvostustaan aiempaa tutkimusta kohtaan. Paljon viitattu julkaisu on huomioitu tiedeyhteisössä ja siinä esitetyt ajatukset ovat herättäneet kiinnostusta. Formaalia tieteellistä viestintää voidaan tutkia bibliometrisen tutkimuksen menetelmin, jossa tutkimusaineiston muodostavat tieteelliset julkaisut ja niiden väliset viittaukset. Viittauksia analysoimalla voidaan tarkastella muun muassa tutkimustoiminnassa tapahtuneita määrällisiä tai sisällöllisiä muutoksia.
Tässä bibliometrisessä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena oli Nonakan ja kumppanien uuden tiedon luomisen teoria, jonka leviämistä eri tieteenaloille haluttiin selvittää. Tutkimuskohdetta edustivat kuusi vuosien 1991 ja 2006 välisenä aikana teoriaa käsitellyttä Nonakan ja kumppanien julkaisua. Tutkimusaineisto koostui näihin kuuteen julkaisuun vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana tehdyistä viittauksista, joita tutkimuksessa analysoitiin määrällisen viittausanalyysin keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin Web of Science -viitetietokannoista. Viittauksen tieteenala määrittyi Web of Science -palvelun kategoriatyypittelyn mukaisena. Analysoitavia viittauksia tutkimuksessa oli 10592 kpl.
Tämä tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva tutkimus, jossa tavoitteena oli viittausmäärien ja viittausten luokittelun avulla esittää kokonaiskuva uuden tiedon luomisen teorian leviämisestä tieteenaloille ja sen erikoisaloille vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana sekä tarkastella lähemmin niitä erikoisaloja ja tutkimusaloja, joissa teoriaa hyödynnettiin varhain tai joissa teoriaa hyödynnettiin paljon. Kokonaiskuva esitettiin OECD 2002-tieteenalaluokitelun mukaisena. OECD 2002 -luokittelu koostuu 6 tieteenalasta, jotka sisältävät yhteensä 42 erikoisalaa.
Uuden tiedon luomisen teoria on levinnyt laajalti eri tieteenaloille. Teorian hyödyntäminen oli laajimmillaan vuonna 2008, jolloin 30 tieteen erikoisalalta tehtiin viittauksia teoriaan. Määrä kattoi 71,43 % kaikista erikoisaloista. Yhteiskuntatieteiden alalla teoriaa hyödynnettiin kaikilla erikoisaloilla vuosina 2006, 2007 ja 2011. Määrällisesti eniten teoriaa hyödynnettiin vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. 73,04 % viittauksista tehtiin yhteiskuntatieteiden alalta. Yhteiskuntatieteissä viittaustrendi on ollut nousujohteinen koko tarkastelujakson ajan.
Teorian varhain omaksuneet erikoisalat olivat pääosin sellaisia, jotka myös hyödynsivät teoriaa määrällisesti paljon. Yhdeksän eniten viitannutta erikoisalaa muodostivat 94,22 % osuuden kaikista viittauksista. Tästä määrästä taloustieteen alalta tehdyt viittaukset muodostivat valtaosan, 53,70 %, keskittyen johtamisen ja liiketaloustieteen tutkimusaloille. Paljon teoriaa hyödyntäneet tutkimusalat kattoivat 65,36 % osuuden viittausaineistosta. Paljon teoriaa hyödyntäneistä tutkimusaloista informaatio- ja kirjastotieteen tutkimusalalta tehtyjen viittausmäärien kasvu oli tarkastelujaksolla nopeinta.
Avainsanat: bibliometriikka viittausanalyysi viitetietokanta innovaatio diffuusio
Tässä bibliometrisessä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena oli Nonakan ja kumppanien uuden tiedon luomisen teoria, jonka leviämistä eri tieteenaloille haluttiin selvittää. Tutkimuskohdetta edustivat kuusi vuosien 1991 ja 2006 välisenä aikana teoriaa käsitellyttä Nonakan ja kumppanien julkaisua. Tutkimusaineisto koostui näihin kuuteen julkaisuun vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana tehdyistä viittauksista, joita tutkimuksessa analysoitiin määrällisen viittausanalyysin keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin Web of Science -viitetietokannoista. Viittauksen tieteenala määrittyi Web of Science -palvelun kategoriatyypittelyn mukaisena. Analysoitavia viittauksia tutkimuksessa oli 10592 kpl.
Tämä tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva tutkimus, jossa tavoitteena oli viittausmäärien ja viittausten luokittelun avulla esittää kokonaiskuva uuden tiedon luomisen teorian leviämisestä tieteenaloille ja sen erikoisaloille vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana sekä tarkastella lähemmin niitä erikoisaloja ja tutkimusaloja, joissa teoriaa hyödynnettiin varhain tai joissa teoriaa hyödynnettiin paljon. Kokonaiskuva esitettiin OECD 2002-tieteenalaluokitelun mukaisena. OECD 2002 -luokittelu koostuu 6 tieteenalasta, jotka sisältävät yhteensä 42 erikoisalaa.
Uuden tiedon luomisen teoria on levinnyt laajalti eri tieteenaloille. Teorian hyödyntäminen oli laajimmillaan vuonna 2008, jolloin 30 tieteen erikoisalalta tehtiin viittauksia teoriaan. Määrä kattoi 71,43 % kaikista erikoisaloista. Yhteiskuntatieteiden alalla teoriaa hyödynnettiin kaikilla erikoisaloilla vuosina 2006, 2007 ja 2011. Määrällisesti eniten teoriaa hyödynnettiin vuosien 1993 ja 2011 välisenä aikana yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. 73,04 % viittauksista tehtiin yhteiskuntatieteiden alalta. Yhteiskuntatieteissä viittaustrendi on ollut nousujohteinen koko tarkastelujakson ajan.
Teorian varhain omaksuneet erikoisalat olivat pääosin sellaisia, jotka myös hyödynsivät teoriaa määrällisesti paljon. Yhdeksän eniten viitannutta erikoisalaa muodostivat 94,22 % osuuden kaikista viittauksista. Tästä määrästä taloustieteen alalta tehdyt viittaukset muodostivat valtaosan, 53,70 %, keskittyen johtamisen ja liiketaloustieteen tutkimusaloille. Paljon teoriaa hyödyntäneet tutkimusalat kattoivat 65,36 % osuuden viittausaineistosta. Paljon teoriaa hyödyntäneistä tutkimusaloista informaatio- ja kirjastotieteen tutkimusalalta tehtyjen viittausmäärien kasvu oli tarkastelujaksolla nopeinta.
Avainsanat: bibliometriikka viittausanalyysi viitetietokanta innovaatio diffuusio