Sosiaalinen raportointi sosiaalityöntekijöiden vaikuttamisen välineenä

Abstract

Tutkimukseni on toimintatutkimus, jonka kohteena on eräässä suomalaisessa kaupungissa toteutettu sosiaalisen raportoinnin hanke. Hankkeen lähtökohtana oli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden esiin tuoma huoli sosiaalityön toimintaympäristön muutoksista ja työn kiristyneistä reunaehdoista, jotka johtivat kohtuuttomiin tilanteisiin asiakastyössä ja työntekijöiden eettiseen kuormittumiseen. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa lastensuojelun käytännön työstä ja tuoda näin koottu tieto yhteiseen käyttöön kunnallisessa hallinto- ja päätöksenteko-organisaatiossa. Hankkeessa sovellettiin sosiaalisen raportoinnin menetelmää.Sosiaalisen raportoinnin hankkeeseen kohdistuvan tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, miten sosiaalisen raportoinnin menetelmin esiin tuotu huoli välittyy ja tulee vastaanotetuksi organisaation johdon, lähiesimiesten ja poliittisten päättäjien tahoilta. Tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, miten sosiaalisen raportoinnin menetelmä soveltuu sosiaalityöntekijöiden vaikuttamisen välineeksi kunnallisessa organisaatiossa, ja millaisiin tarpeisiin sillä voidaan mahdollisesti vastata. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu kolmesta ryhmäkeskustelusta, joiden analysoinnissa olen käyttänyt teoriaohjautuvan laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Analyysin tausta-aineistoina ovat toimineet hankkeen tuottama sosiaalinen raportti sekä osallistuvan havainnoinnin aineistot.Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että sosiaalisen raportoinnin menetelmää on mahdollista käyttää sosiaalityöntekijöiden äänen voimistamiseksi ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämiseksi kuntaorganisaatioissa. Pysyvien vaikutusten osalta hankkeen tuloksia ei pystytty arvioimaan, mutta näyttää todennäköiseltä, että sosiaalisen raportoinnin soveltamien dialogisten kommunikointitapojen juurruttaminen organisaation päivittäisiin toimintamalleihin vaatii pidempikestoista työskentelyä ja johdon sitoutumista menetelmän käyttöön. Organisaation kehittämisen näkökulmasta sosiaalisen raportoinnin menetelmällä on monia hyötyjä. Menetelmän avulla voidaan nostaa näkyville organisaation ristiriitoja ja jännitteitä, joita voidaan edelleen purkaa tuomalle ne yhteisen keskustelun kohteiksi. Sosiaalisen raportoinnin menetelmällä on mahdollista myös etsiä sellaisia uusia ratkaisuja, jotka vaativat organisaation eri toimijoiden tietojen ja näkemysten yhteen tuomista.Tutkimustulosten ja sosiaalisen raportoinnin hankkeen kokemusten perusteella poimin neljä kriittistä tekijää, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota sosiaalityön organisaatioissa. Nämä tekijät ovat 1) organisaatiohierarkian eri tasojen välisten asenteellisten raja-aitojen kaataminen ja luottamuksen kasvattaminen vuorovaikutusta ja avoimuutta lisäämällä, 2) pyrkimys luovuutta ja innovatiivisuutta estävien hierarkkisten ja byrokraattisten toimintamallien purkamiseen ja uudistamiseen, 3) organisaation strategisen ymmärryksen vahvistaminen tavoitteiden ja toimintapolitiikan kirkastamisen kautta sekä 4) huomion kiinnittäminen sosiaalityöntekijöiden työn kuormitukseen ja sellaisiin kehittämiskohteisiin, jotka luovat väljyyttä perustyöhön ja mahdollistavat edelleen ajan irrottamisen oman työn ja työyhteisön kehittämiseen.

Asiasanat:sosiaalinen raportointi, sosiaalityö, vaikuttaminen, kehittäminen