Kasvonilmeet ja tarkkaavaisuus ensimmäisen ikävuoden aikana
KORHONEN, NELLA (2012)
KORHONEN, NELLA
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22551
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22551
Tiivistelmä
Ensimmäisen ikävuoden aikana tapahtuvan kehityksen myötä vauvat pystyvät käsittelemään yhä enemmän ihmisten kasvoilla välitettävää emotionaalista informaatiota. Tähän kasvavaan kykyyn vaikuttaa erityisesti tarkkaavaisuustoimintojen kehitys. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena olikin selvittää miten kasvoilla ilmaistujen emootioiden, erityisesti pelokkaan kasvonilmeen, ja tarkkaavaisuustoimintojen vuorovaikutus kehittyy ensimmäisen ikävuoden aikana. Pelokkaan kasvonilmeen tiedetään aiheuttavan tehostuneen tarkkaavaisuusreaktion noin puolen vuoden iästä alkaen ja tämän ilmiön oletettiin toistuvan myös tässä tutkimuksessa. Samoin tahdonalaisempi tarkkaavaisuuden kontrollointi alkaa kehittyä noin 6 kuukauden ikäisenä, minkä oletettiin näkyvän ensimmäisen ikävuoden loppua kohti kasvavana kykynä estää tarkkaavaisuuden irrottaminen pois sosiaalisesti merkityksellisestä pelokkaasta kasvonilmeestä.
Tutkimuksessa osallistui 5, 7, 9 ja 11 kuukauden ikäisiä vauvoja (N= 113). Vauvat katselivat ruudulta kuvia kasvoista, joilla oli pelokas, iloinen tai neutraali ilme. Kasvokuvan ilmestymisen jälkeen kasvojen oikealle tai vasemmalle puolelle ilmestyi häiriöärsyke. Vauvojen katseen siirtyminen kasvokuvasta häiriöärsykkeeseen ja takaisin sekä sydämen syketaajuuden vaihtelu taltioitiin kokeen aikana. Katseen siirtymisen todennäköisyys, kasvokuvan katseluaika ja syketaajuuden vaihtelu toimivat tutkimuksessa vauvojen tarkkaavaisuusreaktioiden mittareina.
Tulokset osoittivat tarkkaavaisuudessa tapahtuvan kehitystä noin puolen vuoden iässä, mikä näkyi 7, 9 ja 11 kuukauden ikäisten katseen siirtojen vähentymisenä kohti häiriöärsykettä 5 kuukauden ikäisiin verrattuna. Tulokset tukevat myös oletusta pelon ilmeen tarkkaavaisuutta tehostavasta vaikutuksesta, sillä pelokas kasvonilme vaikutti yleisesti tarkkaavaisuusreaktioihin. Pelokkaan kasvonilmeen kohdalla vauvat siirsivät katseensa hitaammin ja epätodennäköisemmin kohti häiriöärsykettä. Tämä tarkkaavaisuutta vinouttava vaikutus oli havaittavissa 7 ja 9, mutta ei 5 eikä 11 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Syketaajuudessa havaittiin kasvokuvan esittämisen jälkeen tapahtunut sykkeen nopea aleneminen, mutta yhteyttä syketaajuuden vaihtelun ja nähdyn kasvonilmeen välillä ei pystytty osoittamaan. Tutkimuksen tulokset tukevat oletusta tarkkaavaisuuden kehittymisestä ärsykeohjautuvasta tahdonalaisempaan ensimmäisen ikävuoden aikana, mikä heijastuu myös pelon ilmeen tarkkaavaisuutta tehostavaan vaikutukseen. Ärsykkeen silmiinpistävät ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat voimakkaasti tarkkaavaisuusreaktioihin 5 kuukauden iässä, mutta jo 7 kuukauden iässä endogeeninen, tahdonalainen tarkkaavaisuuden kontrollointikyky alkaa ilmaantua vähitellen tullen yhä selvemmin esiin 9 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Jo 11 kuukauden iässä tämä tahdonalainen tarkkaavaisuuden kontrollointi puolestaan vaimentaa automaattista pelkoilmeeseen liittyvää reagointia.
Asiasanat: kasvonilmeet, tarkkaavaisuus, pelko, vauvaikä, kehitys
Tutkimuksessa osallistui 5, 7, 9 ja 11 kuukauden ikäisiä vauvoja (N= 113). Vauvat katselivat ruudulta kuvia kasvoista, joilla oli pelokas, iloinen tai neutraali ilme. Kasvokuvan ilmestymisen jälkeen kasvojen oikealle tai vasemmalle puolelle ilmestyi häiriöärsyke. Vauvojen katseen siirtyminen kasvokuvasta häiriöärsykkeeseen ja takaisin sekä sydämen syketaajuuden vaihtelu taltioitiin kokeen aikana. Katseen siirtymisen todennäköisyys, kasvokuvan katseluaika ja syketaajuuden vaihtelu toimivat tutkimuksessa vauvojen tarkkaavaisuusreaktioiden mittareina.
Tulokset osoittivat tarkkaavaisuudessa tapahtuvan kehitystä noin puolen vuoden iässä, mikä näkyi 7, 9 ja 11 kuukauden ikäisten katseen siirtojen vähentymisenä kohti häiriöärsykettä 5 kuukauden ikäisiin verrattuna. Tulokset tukevat myös oletusta pelon ilmeen tarkkaavaisuutta tehostavasta vaikutuksesta, sillä pelokas kasvonilme vaikutti yleisesti tarkkaavaisuusreaktioihin. Pelokkaan kasvonilmeen kohdalla vauvat siirsivät katseensa hitaammin ja epätodennäköisemmin kohti häiriöärsykettä. Tämä tarkkaavaisuutta vinouttava vaikutus oli havaittavissa 7 ja 9, mutta ei 5 eikä 11 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Syketaajuudessa havaittiin kasvokuvan esittämisen jälkeen tapahtunut sykkeen nopea aleneminen, mutta yhteyttä syketaajuuden vaihtelun ja nähdyn kasvonilmeen välillä ei pystytty osoittamaan. Tutkimuksen tulokset tukevat oletusta tarkkaavaisuuden kehittymisestä ärsykeohjautuvasta tahdonalaisempaan ensimmäisen ikävuoden aikana, mikä heijastuu myös pelon ilmeen tarkkaavaisuutta tehostavaan vaikutukseen. Ärsykkeen silmiinpistävät ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat voimakkaasti tarkkaavaisuusreaktioihin 5 kuukauden iässä, mutta jo 7 kuukauden iässä endogeeninen, tahdonalainen tarkkaavaisuuden kontrollointikyky alkaa ilmaantua vähitellen tullen yhä selvemmin esiin 9 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Jo 11 kuukauden iässä tämä tahdonalainen tarkkaavaisuuden kontrollointi puolestaan vaimentaa automaattista pelkoilmeeseen liittyvää reagointia.
Asiasanat: kasvonilmeet, tarkkaavaisuus, pelko, vauvaikä, kehitys