Kotisaattohoitopotilaan ja hänen omaisensa kotona selviytyminen. Pirkanmaan Hoitokodin asiakkaiden kokemuksia kotisaattohoidosta.

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kotisaattohoitopotilaan ja hänen omaisensa kotona selviytyminen ja sitä tukevat tekijät. Tutkimuskysymyksinä ovat millaista kotisaattohoidon arki on Pirkanmaan Hoitokodissa asiakkaiden eli potilaiden ja omaisten näkökulmasta ja mitkä asiat tukevat kotisaattohoitopotilaan ja omaisten kotona selviytymistä. Kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan kotisaattohoidon potilaiden ja heitä hoitavien omaisten kokemukset kotisaattohoidosta.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka teoriaosuudessa käydään läpi suomalaista kotihoitoa, sen nykytilaa ja sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Lisäksi huomion kohteena ovat kotiin liitetyt merkitykset sekä omaisten merkitys kotihoidossa. Myös kotisaattohoidon erityispiirteitä käsitellään. Tutkimuksen aineistona on Pirkanmaan Hoitokodin kotisaattohoidon viidelle asiakkaalle tehdyt yksilöhaastattelut.

Tutkimuksen taustalla vaikuttavat sosiaaliseen konstruktionismiin ja fenomenologis-hermeneuttiseen tieteeseen liittyvät perinteet. Analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysissä aineistosta muodostuu kuusi eri analyysilukua, joissa tuon esille haastateltavien kertomia kokemuksia sairaudesta ja lähestyvään kuolemaan suhtautumisesta, kotisaattohoidon arjesta ja siihen liittyvistä poikkeuksista, kotona selvitymistä tukevista ja sitä vaikeuttavista tekijöistä sekä Pirkanmaan Hoitokodin merkityksestä haastatelluille kodin ja laitokseen siirtymisen rajalla.

Tutkielman tutkimustuloksina voidaan todeta, että suhtautuminen sairauteen ja lähestyvään kuolemaan väritti kaikkien haastateltavien arkea. Kaikille potilaille oli tärkeää saada tunteita tavallisuudesta ja elämän jatkumisesta sairaudesta huolimatta. Kodin arjessa tapahtuneet muutokset näkyivät lähinnä potilaan toimintakyvyn asteittaisena laskemisena. Tämä tarkoitti myös hoitajana toimineiden omaisten etenevää vastuuta kodin ja potilaan hoitamisessa, mikä osaltaan aiheutti elämänpiirin rajoittumista vain kotia koskevaksi. Sosiaalinen eristäytyneisyys ja potilaan rytmissä eläminen väritti hoitajana toimineiden haastateltujen arkea. Raskasta arkea helpottamassa olivat arjen poikkeukset, jotka toivat haastatelluille tunteita tavallisuudesta ja elämän jatkumisesta kodin ulkopuolella. Kotona selvitymistä tukevia tekijöitä olivat koti itsessään turvallisena paikkana, potilaan oma halu olla kotona, hoitajan motivaatio hoitaa omaistaan kotona, sosiaalisten suhteiden tuoma tuki sekä kotihoidon onnistumista tukeva suotuisa elämäntilanne. Kotona selviytymistä vaikeuttavia tekijöitä olivat sosiaalinen eristäytyminen, omaishoitajan jatkuvan läsnäolon vaatimus sekä potilaan ja omaishoitajan väsyminen. Pirkanmaan Hoitokodin antamalla psykososiaalisella tuella oli merkittävä vaikutus haastateltavien kotona selviytymiselle. Kaiken kaikkiaan potilaan kotona asuminen oli mahdollista siihen asti, kun siellä oli mahdollista elää kivuttomasti inhimillisellä ja kunniallisella tavalla.