"Nykyään Kaino hiihtää ja syö kaurapuuroa" - Tarinoita liikuntaharrastuksen aloittamisesta ja lopettamisesta eri elämäntilanteissa

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, mikä saa aktiivisesti liikuntaa harrastaneen ihmisen lopettamaan liikunnan harrastamisen eri elämäntilanteissa, ja miksi henkilö, joka ei aikaisemmin ole liikkunut alkaa harrastaa liikuntaa eri elämäntilanteissa. Tutki­musaineisto on kerätty eläytymismenetelmällä, ja vastaajajoukko koostui 29 Tampereen yliopiston hallintotieteiden menetelmäkurssin opiskelijasta sekä 28 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden opiskelijasta. Eläytymismenetelmässä ei esitetä suoria kysymyksiä vaan vastaajat eläytyvät keksittyyn tarinaan toisessa persoonassa. Tutkimuksen ei siis ole tar­koitus olla laajamittainen selvitys ihmisten todellisista kokemuksista, vaan enemmänkin uusia polkuja avaava ja ihmisten näkemyksiä liikunnan aloittamisesta ja lopettamisesta kartoittava.

Tutkimuksen teorialuvussa tarkastellaan sitä, miten liikuntakäyttäytyminen on yhteydes­sä elämänkulun eri vaiheisiin sekä miten ajanpuute ja vapaa-ajan mieltymykset vaikutta­vat yksilöiden valintoihin ja arkielämään. Nykyajan kehityssuuntana on ajan niukkuuden sekä kiireen kokemusten lisääntyminen, ja ajanpuute onkin yksi yleisimmistä liikunnan harrastamista rajoittavista tekijöistä. Kuitenkin tilastojen valossa vapaa-aikaa on enem­män kuin koskaan ennen ja vapaa-aikaa myös arvostetaan aikaisempaa enemmän. Teo­rialuvussa avaan tätä ajan niukkuuden paradoksia, ja tarkastelen miten ajanpuute ilmenee eri elämäntilanteissa sekä miten se heijastuu liikunnan harrastamiseen elämän­kulun aikana.

Tulosten mukaan sekä liikunnan aloittaminen että lopettaminen kytkeytyy vahvasti elä­mäntilanteeseen ja elämän murroskohtiin. Liikunnan aloittamiseen ja lopettamiseen vaikuttivat sekä fyysiset, psyykkiset että sosiaaliset motiivit, jotka painottuivat hieman eri tavalla riippuen elämäntilanteesta. Liikunnan lopettamiseen vaikutti vahvasti myös ympäristö- ja resurssitekijät, kuten ajanpuute ja mahdollisuudet.

Tulosten perusteella liikunnan aloittamisen ja lopettamisen voidaan tulkita olevan vah­vasti yhteydessä yksilön elämänkokonaisuuteen. Liikunta saa merkityksensä muiden elä­mänsisältöjen kautta, ja siten liikuntatoimintaa edistettäessä liikuntaa ei voida tarkas­tella ainoastaan erillisenä elämänalueena. Elämänalueiden tärkeysjärjestys muuttuu elämänkulun aikana, ja liikunnan edistämisessä tulisi ottaa huomioon eri elämäntilantei­den asettamat haasteet ja edellytykset liikunnan harrastamiselle.

Asiasanat:liikuntakäyttäytyminen, liikuntaharrastus, liikuntamotiivit, vapaa-aika, ajanpuute, preferenssit, elämänkulku, elämäntilanne, eläytymismenetelmä