"Nykyään Kaino hiihtää ja syö kaurapuuroa" - Tarinoita liikuntaharrastuksen aloittamisesta ja lopettamisesta eri elämäntilanteissa
WALLIN, ANNA (2012)
WALLIN, ANNA
2012
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22548
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22548
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, mikä saa aktiivisesti liikuntaa harrastaneen ihmisen lopettamaan liikunnan harrastamisen eri elämäntilanteissa, ja miksi henkilö, joka ei aikaisemmin ole liikkunut alkaa harrastaa liikuntaa eri elämäntilanteissa. Tutkimusaineisto on kerätty eläytymismenetelmällä, ja vastaajajoukko koostui 29 Tampereen yliopiston hallintotieteiden menetelmäkurssin opiskelijasta sekä 28 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden opiskelijasta. Eläytymismenetelmässä ei esitetä suoria kysymyksiä vaan vastaajat eläytyvät keksittyyn tarinaan toisessa persoonassa. Tutkimuksen ei siis ole tarkoitus olla laajamittainen selvitys ihmisten todellisista kokemuksista, vaan enemmänkin uusia polkuja avaava ja ihmisten näkemyksiä liikunnan aloittamisesta ja lopettamisesta kartoittava.
Tutkimuksen teorialuvussa tarkastellaan sitä, miten liikuntakäyttäytyminen on yhteydessä elämänkulun eri vaiheisiin sekä miten ajanpuute ja vapaa-ajan mieltymykset vaikuttavat yksilöiden valintoihin ja arkielämään. Nykyajan kehityssuuntana on ajan niukkuuden sekä kiireen kokemusten lisääntyminen, ja ajanpuute onkin yksi yleisimmistä liikunnan harrastamista rajoittavista tekijöistä. Kuitenkin tilastojen valossa vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan ennen ja vapaa-aikaa myös arvostetaan aikaisempaa enemmän. Teorialuvussa avaan tätä ajan niukkuuden paradoksia, ja tarkastelen miten ajanpuute ilmenee eri elämäntilanteissa sekä miten se heijastuu liikunnan harrastamiseen elämänkulun aikana.
Tulosten mukaan sekä liikunnan aloittaminen että lopettaminen kytkeytyy vahvasti elämäntilanteeseen ja elämän murroskohtiin. Liikunnan aloittamiseen ja lopettamiseen vaikuttivat sekä fyysiset, psyykkiset että sosiaaliset motiivit, jotka painottuivat hieman eri tavalla riippuen elämäntilanteesta. Liikunnan lopettamiseen vaikutti vahvasti myös ympäristö- ja resurssitekijät, kuten ajanpuute ja mahdollisuudet.
Tulosten perusteella liikunnan aloittamisen ja lopettamisen voidaan tulkita olevan vahvasti yhteydessä yksilön elämänkokonaisuuteen. Liikunta saa merkityksensä muiden elämänsisältöjen kautta, ja siten liikuntatoimintaa edistettäessä liikuntaa ei voida tarkastella ainoastaan erillisenä elämänalueena. Elämänalueiden tärkeysjärjestys muuttuu elämänkulun aikana, ja liikunnan edistämisessä tulisi ottaa huomioon eri elämäntilanteiden asettamat haasteet ja edellytykset liikunnan harrastamiselle.
Asiasanat:liikuntakäyttäytyminen, liikuntaharrastus, liikuntamotiivit, vapaa-aika, ajanpuute, preferenssit, elämänkulku, elämäntilanne, eläytymismenetelmä
Tutkimuksen teorialuvussa tarkastellaan sitä, miten liikuntakäyttäytyminen on yhteydessä elämänkulun eri vaiheisiin sekä miten ajanpuute ja vapaa-ajan mieltymykset vaikuttavat yksilöiden valintoihin ja arkielämään. Nykyajan kehityssuuntana on ajan niukkuuden sekä kiireen kokemusten lisääntyminen, ja ajanpuute onkin yksi yleisimmistä liikunnan harrastamista rajoittavista tekijöistä. Kuitenkin tilastojen valossa vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan ennen ja vapaa-aikaa myös arvostetaan aikaisempaa enemmän. Teorialuvussa avaan tätä ajan niukkuuden paradoksia, ja tarkastelen miten ajanpuute ilmenee eri elämäntilanteissa sekä miten se heijastuu liikunnan harrastamiseen elämänkulun aikana.
Tulosten mukaan sekä liikunnan aloittaminen että lopettaminen kytkeytyy vahvasti elämäntilanteeseen ja elämän murroskohtiin. Liikunnan aloittamiseen ja lopettamiseen vaikuttivat sekä fyysiset, psyykkiset että sosiaaliset motiivit, jotka painottuivat hieman eri tavalla riippuen elämäntilanteesta. Liikunnan lopettamiseen vaikutti vahvasti myös ympäristö- ja resurssitekijät, kuten ajanpuute ja mahdollisuudet.
Tulosten perusteella liikunnan aloittamisen ja lopettamisen voidaan tulkita olevan vahvasti yhteydessä yksilön elämänkokonaisuuteen. Liikunta saa merkityksensä muiden elämänsisältöjen kautta, ja siten liikuntatoimintaa edistettäessä liikuntaa ei voida tarkastella ainoastaan erillisenä elämänalueena. Elämänalueiden tärkeysjärjestys muuttuu elämänkulun aikana, ja liikunnan edistämisessä tulisi ottaa huomioon eri elämäntilanteiden asettamat haasteet ja edellytykset liikunnan harrastamiselle.
Asiasanat:liikuntakäyttäytyminen, liikuntaharrastus, liikuntamotiivit, vapaa-aika, ajanpuute, preferenssit, elämänkulku, elämäntilanne, eläytymismenetelmä