Sijaisvanhempien kokemuksia sijoituksen alkuvaiheesta
AHO-KAIPIO, JOHANNA (2012)
2012
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22546
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22546
Tiivistelmä
Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on tarkastella sijaisvanhempien kokemuksia sijoitetun lapsen muuttaessa perheeseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda näkyväksi sitä, mitä asioita sijaisvanhemmat pitävät tärkeänä sijoituksen alkuvaiheessa sekä miten he kokevat tuen tarpeen. Tutkimukseni teoreettinen lähestymistapa painottuu perheen käsitteeseen sekä sijaisvanhemmuuden ja perhehoidon käsitteisiin.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja aineiston olen koonnut haastattelemalla sijaisvanhempia teemahaastattelun menetelmällä. Haastatteluun osallistui yhdeksän sijaisvanhempaa. Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä. Aineiston analyysissä tarkastelen sijaisvanhempien näkökulmasta heidän esille tuomiaan tärkeitä asioita sijoituksen alkuun liittyen.
Sijaisvanhemmat kuvasivat monin eri tavoin sijoituksen alkuun liittyviä asioita. Ennakkovalmennus sijaisvanhemman tehtävään koettiin merkittävänä ja jopa itsestään selvänä asiana ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Myös riittävät ennakkotiedot lapsesta sekä hyvä yhteistyö viranomaisten ja biologisen perheen kanssa koettiin tärkeänä. Sijaisvanhemmat toivoivat saavansa sekä kirjallista tietoa että suullista tietoa lapsesta ja hänen taustastaan, jotta he osaisivat toimia mahdollisimman hyvin lapsen asioissa. Sijaisvanhemmat kokivat tärkeäksi mahdollisuuden saada yksilöllistä tukea lapsen kasvatukseen ja hoitoon liittyvissä asioissa. Lähes kaikissa haastatteluissa sijaisvanhemmat ottivat esille lapsen kiintymyssuhteen muodostumisen ja siinä ilmenevät haasteet. Sijaisvanhemmat kuvasivat lapsen käyttäytymisessä ilmeneviä oireita ja pohtivat lapsen kiinnittymistä sijaisperheeseen.
Sosiaalityöntekijän rooli koettiin tärkeäksi muun muassa lapsen ja biologisen perheen tapaamisjärjestelyissä, konkreettisen tuen antamisessa sekä lapseen liittyvissä päätöksissä. Sosiaalityöntekijän tavoitettavuus koettiin myös tärkeänä. Tutkimuksessa tuli esille myös se, että sosiaalityöntekijään kohdistuneet odotukset eivät ole toteutuneet samalla tavalla eri sijaisperheissä. Sijaisvanhemmat toivatkin esiin sattuman vaikutuksen sosiaalityöntekijän suhteen. Osa haastattelemistani sijaisvanhemmista oli saanut sijoituksen alussa tiivistä alkutukea sosiaaliohjaajalta, jonka he kokivat hyödyllisenä muun muassa säännöllisen yhteydenpidon ja tuen vuoksi.
Lastensuojelulain mukaan lapsen sijaishuolto tulee järjestää ensisijaisesti perhehoitona. Jotta perhehoidon ensisijaisuutta voidaan toteuttaa paremmin myös käytännön tasolla, tulee nykyisiä tukitoimia kehittää ja tarjota sijaisperheille yksilöllistä tukea lapsen ja perheen tarpeiden mukaan.
Avainsanat: Sijaishuolto, perhehoito, sijaisvanhemmuus
Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja aineiston olen koonnut haastattelemalla sijaisvanhempia teemahaastattelun menetelmällä. Haastatteluun osallistui yhdeksän sijaisvanhempaa. Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä. Aineiston analyysissä tarkastelen sijaisvanhempien näkökulmasta heidän esille tuomiaan tärkeitä asioita sijoituksen alkuun liittyen.
Sijaisvanhemmat kuvasivat monin eri tavoin sijoituksen alkuun liittyviä asioita. Ennakkovalmennus sijaisvanhemman tehtävään koettiin merkittävänä ja jopa itsestään selvänä asiana ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Myös riittävät ennakkotiedot lapsesta sekä hyvä yhteistyö viranomaisten ja biologisen perheen kanssa koettiin tärkeänä. Sijaisvanhemmat toivoivat saavansa sekä kirjallista tietoa että suullista tietoa lapsesta ja hänen taustastaan, jotta he osaisivat toimia mahdollisimman hyvin lapsen asioissa. Sijaisvanhemmat kokivat tärkeäksi mahdollisuuden saada yksilöllistä tukea lapsen kasvatukseen ja hoitoon liittyvissä asioissa. Lähes kaikissa haastatteluissa sijaisvanhemmat ottivat esille lapsen kiintymyssuhteen muodostumisen ja siinä ilmenevät haasteet. Sijaisvanhemmat kuvasivat lapsen käyttäytymisessä ilmeneviä oireita ja pohtivat lapsen kiinnittymistä sijaisperheeseen.
Sosiaalityöntekijän rooli koettiin tärkeäksi muun muassa lapsen ja biologisen perheen tapaamisjärjestelyissä, konkreettisen tuen antamisessa sekä lapseen liittyvissä päätöksissä. Sosiaalityöntekijän tavoitettavuus koettiin myös tärkeänä. Tutkimuksessa tuli esille myös se, että sosiaalityöntekijään kohdistuneet odotukset eivät ole toteutuneet samalla tavalla eri sijaisperheissä. Sijaisvanhemmat toivatkin esiin sattuman vaikutuksen sosiaalityöntekijän suhteen. Osa haastattelemistani sijaisvanhemmista oli saanut sijoituksen alussa tiivistä alkutukea sosiaaliohjaajalta, jonka he kokivat hyödyllisenä muun muassa säännöllisen yhteydenpidon ja tuen vuoksi.
Lastensuojelulain mukaan lapsen sijaishuolto tulee järjestää ensisijaisesti perhehoitona. Jotta perhehoidon ensisijaisuutta voidaan toteuttaa paremmin myös käytännön tasolla, tulee nykyisiä tukitoimia kehittää ja tarjota sijaisperheille yksilöllistä tukea lapsen ja perheen tarpeiden mukaan.
Avainsanat: Sijaishuolto, perhehoito, sijaisvanhemmuus