Hienostorouvia ja "plebeijinaisia". Naiskuva suomalaisten pilalehtien pilapiirroksissa 1898-1907.

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisissa poliittisissa pilalehdissä julkaistujen pilapiirrosten naiskuvaa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Pyrin yhdistämään piirrokset osaksi laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Vain tätä kautta on mahdollista päästä kiinni motiiveihin, jotka vaikuttivat niiden välittämien naiskäsitysten taustalla. Tutkimus ajoittuu yhteen Suomen historian keskeisimmistä murroskausista. Tutkimusaikana hierarkkisesta alamaisyhteiskunnasta alettiin vähitellen siirtyä kohti demokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Keskeistä tässä prosessissa oli työväestön nousu itsenäiseksi poliittiseksi toimijaksi. Köyhä kansa ei enää tyytynyt kokemaan passiivisena puutetta, vaan ryhtyi omaehtoisesti vaatimaan oikeuksiaan. Työväenliikkeen riveihin järjestäytynyt rahvas alkoi vaatia yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Se näki poliittisen järjestelmän demokratisoimisen tienä kohti parempaa elämää.

Työväenluokan ohella hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen järkkyminen kosketti ennen kaikkea naisia. Naiset rakensivat uutta kansalaisyhteiskuntaa toimimalla aktiivisesti kansalaisjärjestöissä, kuten raittiusliikkeessä. He tempautuivat mukaan myös politiikkaan. Suomessa naiset eivät kuitenkaan muodostaneet mitään yhtenäistä, kaikkien naisten etuja ajavaa ”sisaruusrintamaa”. Suomalainen naisliike jakautui voimakkaasti luokkaperustalta. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien naisten tavoitteet poikkesivat toisistaan. Laajinta, kaikkiin kansalaisryhmiin tasa-arvoisesti ulottuvaa demokratiaa ajoi sosiaalidemokraattinen työläisnaisliike. Sen sijaan vanhastaan etuoikeutetut ylempien yhteiskuntaryhmien naiset pyrkivät säilyttämään omat asemansa myös uudessa tilanteessa. He vaativat naisten äänioikeuden sitomista henkilökohtaiseen varallisuuteen, kuten miesten kohdalla oli aiemmin tehty.

Naisten luokkatausta ja sukupuoli limittyvät selkeästi myös omassa tutkimusaineistossani, jonka muodostavat viiden suomalaisen pilalehden pilapiirrokset. Lehdet ovat selkeästi niiden taustalla vaikuttaneiden poliittisten ryhmien äänenkannattajia. Syksyllä 1899 lakkautettu Matti Meikäläinen edusti Suomalaista puoluetta. Sen työtä puolueen näkemysten tukijana jatkoi vuonna 1903 perustettu Tuulispää. Sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen yhteiskuntanäkemystä puolestaan puolusti Kurikka, jonka säännöllinen ilmestyminen alkoi vuonna 1905. Nuorsuomalainen Velikulta ja ruotsinmielinen Fyren jatkoivat ilmestymistään koko tutkimuskauden ajan. Kaikkien lehtien pilapiirroksissa naiskuva sidottiin tavalla tai toisella lehden taustaryhmän arvomaailmaan. Jo piirrosten olemassaolo kertoi siitä, että yhteiskunta oli kehittymässä entistä vapaampaan suuntaan. Ongelmia ja epäkohtia sai käsitellä myös satiirin keinoin. Tämä ei kuitenkaan koskenut kaikkia piirrosaiheita. Venäjän keskusvaltaa arvostelleet pilapiirrokset olivat edelleen sensuurin hampaissa.

Pilapiirrosten yhteiskunnallista taustaa hahmotellessani käytän apuna Irma Sulkusen 1980-luvulla kehittelemiä teorioita. Sulkusen mukaan sukupuolijakoinen kansalaisuuskäsitys kytkeytyi hiljalleen muotoutuvan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perusrakenteeseen. Naisten ja miesten toimintapiirit rajautuivat 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vähitellen erilleen. Nainen toimi kodin piirissä äitinä, vaimona ja perheenemäntänä. Mies oli puolestaan perheenelättäjä, joka työskenteli kodin ulkopuolisessa, julkisessa toimintaympäristössä. Jos nainen laajensi elinpiiriään kodin ulkopuolelle, hänen toimintaansa leimasi tällöinkin äidillinen hoivaavuus. Järjestöissä ja politiikassa toimiessaan naiset kiinnittivät huomiota erityisesti kasvatuskysymyksiin. Kotien raittiutta ja siveyttä oli edistettävä, koska näin turvattiin tulevan sukupolven elinvoima. Hierarkkinen kasvatusasetelma näkyi myös naisten keskinäisissä suhteissa. Luokkahierarkiassa ylempänä olevat naiset ohjasivat tiukasti työläisnaisten elämää. Sulkunen korostaakin erityisesti naisten keskinäisten luokkaerojen merkitystä. He eivät todellakaan olleet yhtenäinen, vain sukupuoleensa samaistuva joukko.

Pilapiirrosaineiston luokittelussa hyödynnän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jolle on ominaista valmiiden teorioiden ja aineistolähtöisyyden yhdistely. Tutkimusteemojen valintaa ovat ohjanneet Irma Sulkusen teoriat sukupuolijakoisesta kansalaisuuskäsityksestä. Teemoiksi ovat valikoituneet esimerkiksi siveellisyys ja raittius, jotka sijoittuvat selkeästi naiskansalaisuuden alueelle. Molemmat näet koskettelevat erittäin vahvasti juuri naisten hallitsemaa kodin piiriä. Sen sijaan esimerkiksi naisten turhamaisuuden pohdiskelu kumpuaa enemmän tutkimusaineistosta. Jaottelen pilapiirrokset teemoittain, jotta niiden taustoittaminen olisi helpompaa ja tutkimus saisi mahdollisimman selkeän rakenteen. Piirrokset eivät läheskään aina sijoitu riidattomasti vain yhden teemaotsikon alle, joten niiden jaottelu on aina vain tutkijan tekemä valinta. Samaa voi sanoa myös piirrosten konteksteista. Ne on usein mahdollista taustoittaa hyvin eri tavoin. Historiantutkijan on kuitenkin tärkeintä kiinnittää huomionsa piirrosten tuotannon kontekstiin eli siihen ympäristöön ja asenneilmastoon, jossa ne ovat syntyneet. Piirrokset ovat näet luonteeltaan ajankohtaisia. Niiden tarkoitus on muokata aikalaisten mielipiteitä johonkin suuntaan, ei antaa objektiivista tietoa jostain ilmiöstä tai tapahtumasta.

Rakensin tutkimilleni pilapiirroksille mahdollisimman tarkan kontekstin, jonka kautta pyrin arvioimaan niiden tavoitteita. Piirrokset pyrkivät nähdäkseni tukemaan sukupuolijakoista kansalaisuutta. Tämä näkyi selkeästi jo piirrosten aihevalinnoissa. Naishahmojen toiminta liittyi yleensä tavalla tai toisella kotiin, perheeseen ja kasvatus- tai huolenpitotyöhön. Piirrosten näkökulma oli erittäin mieskeskeinen, mikä johtui todennäköisesti siitä, että melkein kaikki pilalehdistössä vaikuttaneet henkilöt olivat miehiä. Jos piirroksessa olivat vastakkain mies ja nainen, jälkimmäinen esitettiin lähes aina negatiivisessa valossa. Sen sijaan, jos kritiikin ytimessä olivat naisten keskinäiset luokkaerot, pilalehden omaa taustaryhmää edustava naishahmo sai usein osakseen sympatiaa. Piirrosten naiskuva olikin selkeässä yhteydessä yhteiskuntaluokkien väliseen poliittiseen valtakamppailuun. Pitikö vanhat sukupuoli- ja luokkahierarkiat murtaa vai säilyttää ennallaan? Työväenliike edusti tässä kysymyksessä kaikkein radikaaleinta muutoshalukkuutta. Kurikka esitti työläisnaiset usein sekä luokka- että sukupuoliperustaisen sorron kohteina. Heidät oli nostettava alisteisesta asemastaan tasa-arvoisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Porvarillisten pilalehtien pilapiirroksissa oli puolestaan yleensä havaittavissa tiettyä muutosvastarintaa. Eliitti ei halunnut luopua etuoikeuksistaan ja vastusti siksi poliittisten oikeuksien laajentamista. Tällaisesta ajattelusta kumpusivat esimerkiksi naisten poliittista toimintaa pilkkaavat pilapiirrokset.

Sadan vuoden takaisiin pilapiirroksiin perehtyminen voi antaa uutta näkökulmaa myös nyky-Suomen sukupuoliajatteluun. Ovatko käsitykset naisten ja miesten rooleista sittenkään muuttuneet niin paljon kuin ehkä joskus kuvittelemme? Naisia pilkataan pilapiirroksissa edelleenkin sen vuoksi, että he ovat ”tunkeutuneet” miehisiksi koetuille yhteiskunnan sektoreille. Naissotilaat saavat osakseen samantyyppistä sukupuoliperustaista kritiikkiä kuin virkanaiset 1900-luvun alkuvuosina. Suomen valtiovarainministeriksi nousi ensimmäinen nainen vasta keväällä 2011. Hänkin on, ehkä osittain sukupuolestaan johtuen, saanut osakseen rajua arvostelua. Kaikki eivät selvästi vieläkään näe talouspolitiikkaa naispoliitikoille sopivana toimintasektorina. Tutkimusajan pilapiirroksista välittyvä sukupuolijakoinen kansalaisuuskäsitys elää siis ainakin tietyillä aloilla edelleen vahvana.

Asiasanat:pilapiirros, sukupuolijakoinen kansalaisuuskäsitys, luokkajako, siveellisyys, raittius, yksikamarinen eduskunta