Sosiaalisen ahdistuneisuustaipumuksen vaikutus fysiologiseen virittymiseen katsekontaktin aikana

Abstract

Katseella ja erityisesti katsekontaktilla on tärkeä merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Katsekontakti viestii sen osapuolille molemminpuolista huomiota, ja se edeltää usein sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalisesti ahdistuneille ihmisille katsekontakti toisen ihmisen kanssa aiheuttaa usein ahdinkoa. Katsekontaktin välttäminen onkin yksi sosiaalisen ahdistuneisuuden keskeisistä käyttäytymistason oireista. Ahdistusreaktioon liittyy yleensä myös autonomisen hermoston sympaattisen osan aktivoituminen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu suoran katseen lisäävän katseen havaitsijan autonomista aktivaatiota. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin onko taipumus sosiaaliseen ahdistuneisuuteen yhteydessä voimakkaampaan fysiologiseen virittymiseen katsekontaktitilanteessa.

Tutkimuksessa aikuiset korkeakouluopiskelijat katselivat nestekideikkunan läpi elävän mallin kasvoja. Mallin katseen suunta oli joko suora tai käännetty, tai mallin silmät olivat kiinni. Koetilanteen aikana mitattiin koehenkilön sydämen syketaajuutta ja ihon sähkönjohtavuutta. Niiden avulla tarkasteltiin autonomisen hermoston aktivaatiotasossa tapahtuvia muutoksia. Autonomisten vasteiden lisäksi tutkimuksessa mitattiin kasvojen katseluaikoja sekä koehenkilöiden subjektiivisia tunnereaktioita kasvoja katsottaessa. Taipumusta sosiaaliseen ahdistuneisuuteen mitattiin kahdella kyselyllä, jotka mittasivat negatiivisen arvostelun pelkoa ja tarkkailluksi tulemisen pelkoa.

Tulokset osoittivat, että taipumus sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ei vaikuttanut fysiologiseen virittymiseen. Katsekontakti aiheutti koko koehenkilöjoukossa erilaisia fysiologisia vasteita kuin käännetyn katseen tai suljettujen silmien havaitseminen: katsekontaktitilanteessa ihon sähkönjohtavuus kohosi enemmän verrattuna kontrollitilanteisiin, ja syketaajuudessa tapahtui voimakkaampaa hidastumista katsekontakti- kuin kontrollitilanteissa. Näiden muutosten voimakkuus ei ollut yhteydessä sosiaalisen ahdistuneisuuden tasoon. Sosiaalinen ahdistuneisuus vaikutti kasvojen katseluaikaan ja itsearvioituun tunnetilaan. Korkeampi sosiaaliseen ahdistuneisuuden taso oli yhteydessä lyhyempiin kasvojen katseluaikoihin katsesuunnasta riippumatta. Sosiaaliseen ahdistuneisuuteen taipuvaiset henkilöt kokivat olonsa epämiellyttävämmäksi katsekontaktitilanteessa kuin kontrollitilanteessa.

Tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan katsekontakti on autonomisen hermoston aktivaatioon vaikuttava ärsyke. Sosiaalinen ahdistuneisuus ei vaikuttanut fysiologian tasolla, mutta se oli yhteydessä kasvojen katseluaikaan ja itsearvioituun tunnetilaan. Tutkimuksen tuloksilla voi olla merkitystä tulevien tutkimusten suunnittelussa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia katseeseen liittyvää ahdistusta ja fysiologisia reaktioita kliinisen tason sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivillä henkilöillä, jolloin saataisiin selville, pätevätkö tämän tutkimuksen tuottamat havainnot myös kliiniseen ryhmään.

Asiasanat:katseen suunta, katsekontakti, sosiaalinen ahdistuneisuus, autonominen aktivaatio