Nuorten itsestäkertominen perheessä
PORRASSALMI, HANNA (2012)
2012
Puheviestintä - Speech Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22539
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22539
Tiivistelmä
Itsestäkertomisella on perustava merkitys yksilön ihmissuhteille ja hyvinvoinnille. Itsestäkertomista vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa on tutkittu paljon, mutta aihe on saanut vähemmän huomiota koko perheen näkökulmasta. Tässä tutkielmassa selvitettiin, millaisia kokemuksia nuorilla on itsestäkertomisesta ja sen välttämisestä perheenjäsenilleen ja miten nuoret selittävät itsestäkertomistaan. Lisäksi kartoitettiin, millaisia itsestäkertomiseen liittyviä viestintämalleja nuoret aikovat luoda tuleviin perheisiinsä.
Tutkielmassa hyödynnettiin kvantitatiivisia menetelmiä. Aineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla kahdesta lukiosta, joista toinen sijaitsi Pirkanmaalla ja toinen Keski-Suomessa. Kyselylomakkeessa käytettiin sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kyselyyn vastasi 66 nuorta.
Tulosten mukaan nuoret itsestäkertovat eniten äidilleen ja siskolleen. Isille, veljille ja muille perheenjäsenille itsestäkerrotaan vähemmän ja harvemmin. Kaiken kaikkiaan nuoret itsestäkertoivat perheessään melko harvoin, sillä suurin osa vastaajista itsestäkertoi harvemmin kuin ker-ran kuukaudessa. Itsestäkertomisen aiheet riippuivat siitä, kenelle perheenjäsenelle nuoret aikoivat itsestäkertoa. Nuoret selittivät itsestäkertomisensa johtuvan muun muassa avun tarpeesta sekä luottamuksellisesta ja läheisestä suhteesta. Itsestäkertomisen välttäminen puolestaan johtui pinnallisesta suhteesta ja erilaisuudesta. Nuoret toivoivat tulevien lastensa voivan itsestäkertoa heille kaikesta haluamastaan. He uskoivat, että heidän lapsensa uskoutuu heille, jos he itse rakentavat läheisen suhteen lapseen ja tekevät itsestäkertomisesta tavan alusta alkaen.
Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan itsestäkertominen on transaktionaalinen prosessi. Aiemmat kokemukset itsestäkertomisesta vaikuttavat nuorten päätökseen itsestäkertoa. Nuoret eivät ikävaiheestaan huolimatta korostaneet itsenäisyyden tarvettaan vaan arvostivat ja toivoivat avointa ja läheistä suhdetta perheenjäseniinsä. Tulevaisuus näyttää, kykenevätkö nuoret muodostamaan niin avoimet suhteet omiin lapsiinsa kuin he toivovat. Tämä vaikuttaisi osaltaan kulttuurisiin käsityksiin itsestäkertomisesta perheessä.
Asiasanat:Itsestäkertominen, perhesuhteet, viestintämallit, puheviestintä
Tutkielmassa hyödynnettiin kvantitatiivisia menetelmiä. Aineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla kahdesta lukiosta, joista toinen sijaitsi Pirkanmaalla ja toinen Keski-Suomessa. Kyselylomakkeessa käytettiin sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kyselyyn vastasi 66 nuorta.
Tulosten mukaan nuoret itsestäkertovat eniten äidilleen ja siskolleen. Isille, veljille ja muille perheenjäsenille itsestäkerrotaan vähemmän ja harvemmin. Kaiken kaikkiaan nuoret itsestäkertoivat perheessään melko harvoin, sillä suurin osa vastaajista itsestäkertoi harvemmin kuin ker-ran kuukaudessa. Itsestäkertomisen aiheet riippuivat siitä, kenelle perheenjäsenelle nuoret aikoivat itsestäkertoa. Nuoret selittivät itsestäkertomisensa johtuvan muun muassa avun tarpeesta sekä luottamuksellisesta ja läheisestä suhteesta. Itsestäkertomisen välttäminen puolestaan johtui pinnallisesta suhteesta ja erilaisuudesta. Nuoret toivoivat tulevien lastensa voivan itsestäkertoa heille kaikesta haluamastaan. He uskoivat, että heidän lapsensa uskoutuu heille, jos he itse rakentavat läheisen suhteen lapseen ja tekevät itsestäkertomisesta tavan alusta alkaen.
Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan itsestäkertominen on transaktionaalinen prosessi. Aiemmat kokemukset itsestäkertomisesta vaikuttavat nuorten päätökseen itsestäkertoa. Nuoret eivät ikävaiheestaan huolimatta korostaneet itsenäisyyden tarvettaan vaan arvostivat ja toivoivat avointa ja läheistä suhdetta perheenjäseniinsä. Tulevaisuus näyttää, kykenevätkö nuoret muodostamaan niin avoimet suhteet omiin lapsiinsa kuin he toivovat. Tämä vaikuttaisi osaltaan kulttuurisiin käsityksiin itsestäkertomisesta perheessä.
Asiasanat:Itsestäkertominen, perhesuhteet, viestintämallit, puheviestintä