Roald Dahl ja hyveellinen lapsi: Millainen on Roald Dahlin lastenkirjojen hyve-eettinen visio ja lapsihahmojen moraalipersoonuus?
NIEMINEN, TUOMAS (2012)
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22533
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22533
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin englantilais-norjalaisen kirjailija Roald Dahlin lastenkirjoja hyve-etiikan näkökulmasta. Tutkimuksen fokuksessa olivat Dahlin viiden valitun teoksen Matilda (1988), George’s Marvellous Medicine (1981), Danny, the Champion of the World (1975), Charlie and the Chocolate Factory (1964) ja James and the Giant Peach (1961) lapsipäähenkilöiden moraalipersoonuudet ja kertomusten hyve-eettinen visio.
Tutkimuksessa haluttiin ensinnäkin selvittää, millaisia moraalipersoonia Dahlin kertomusten lapsipäähenkilöt ovat, ja toiseksi, millaisia hyveitä heillä on ja miten hyveet vaikuttavat heidän toiminnassaan, sekä kolmanneksi, millainen on Roald Dahlin kertomusten eettinen visio. Sen ajatellaan muodostuvan eettisistä ydintapahtumista ja niihin esitetyistä ratkaisuista. Kertomuksia lähestyttiin tulkinta-alustoina ja kvalitatiivisina tutkimusaineistoina, joihin kohdistettiin teemallista analyysiä. Tarkoituksena oli etsiä ja rakentaa kertomuksista merkityksiä, jotka istuivat ennalta-asetettuun hyve-etiikan viitekehykseen ja tulkintaorientaatioon. Tutkimuksessa sovellettiin ruotsalaisen Maria Nikolajevan teoriaa henkilöhahmojen tulkinnallisista edellytyksistä.
Hyve-etiikan osalta tutkimus tukeutui Alaisdair MacIntyren hyveteoriaan ja Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa esittämiin näkemyksiin hyveistä. Lisäksi aineistoa verrattiin amerikkalaisen William Bennettin luokitteluun lapsen toivotuista hyveistä.
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, etteivät Dahlin kertomukset parhaalla tavalla sovellu narratiivisen eettisen kasvatuksen välineiksi. Kertomukset ovat juonikeskeisiä ja niiden lapsipäähenkilöt staattisuudessaan soveltumattomia syvempään tulkintaan hyveistä. Kertomukset kuitenkin antavat lukijalle malleja, kuinka toimia moraalisesti haastavissa tilanteissa. Lisäksi kertomuksissa tulee esiin hyveitä, jotka auttavat lapsipäähenkilöä saavuttamaan sekä itsensä että sosiaalisen lähipiirin kannalta onnellisen lopputuloksen, vaikka heidän aikeensa olisivatkin lähtökohtaisesti paheellisia.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli nostaa esiin myönteisessä mielessä narratiivisen eettisen kasvatuksen tarpeellisuus ja välttämättömyys. Lastenkirjallisuudella on suuri moraalikasvatuksellinen potentiaali, jota kasvattajien tulisi entistä paremmin huomioida ja ottaa käyttöön. Tällöin tärkeää on tuntea jo käytössä olevien lastenkirjojen sisältö ja arvo moraalista keskusteltaessa. Tulevaisuuden visiota moraalista luotaessa on kasvattajien keskityttävä pohtimaan, millaisiksi persooniksi lasten halutaan kasvavan. Tämä kysymys on pitkälti myös ulotettava kysymykseksi siitä, millaista kirjallisuutta lapset nyt ja tulevaisuudessa lukevat.
Asiasanat:hyve, moraalipersoona, Roald Dahl, lastenkirjallisuus, moraalikasvatus, eettinen visio
Tutkimuksessa haluttiin ensinnäkin selvittää, millaisia moraalipersoonia Dahlin kertomusten lapsipäähenkilöt ovat, ja toiseksi, millaisia hyveitä heillä on ja miten hyveet vaikuttavat heidän toiminnassaan, sekä kolmanneksi, millainen on Roald Dahlin kertomusten eettinen visio. Sen ajatellaan muodostuvan eettisistä ydintapahtumista ja niihin esitetyistä ratkaisuista. Kertomuksia lähestyttiin tulkinta-alustoina ja kvalitatiivisina tutkimusaineistoina, joihin kohdistettiin teemallista analyysiä. Tarkoituksena oli etsiä ja rakentaa kertomuksista merkityksiä, jotka istuivat ennalta-asetettuun hyve-etiikan viitekehykseen ja tulkintaorientaatioon. Tutkimuksessa sovellettiin ruotsalaisen Maria Nikolajevan teoriaa henkilöhahmojen tulkinnallisista edellytyksistä.
Hyve-etiikan osalta tutkimus tukeutui Alaisdair MacIntyren hyveteoriaan ja Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa esittämiin näkemyksiin hyveistä. Lisäksi aineistoa verrattiin amerikkalaisen William Bennettin luokitteluun lapsen toivotuista hyveistä.
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, etteivät Dahlin kertomukset parhaalla tavalla sovellu narratiivisen eettisen kasvatuksen välineiksi. Kertomukset ovat juonikeskeisiä ja niiden lapsipäähenkilöt staattisuudessaan soveltumattomia syvempään tulkintaan hyveistä. Kertomukset kuitenkin antavat lukijalle malleja, kuinka toimia moraalisesti haastavissa tilanteissa. Lisäksi kertomuksissa tulee esiin hyveitä, jotka auttavat lapsipäähenkilöä saavuttamaan sekä itsensä että sosiaalisen lähipiirin kannalta onnellisen lopputuloksen, vaikka heidän aikeensa olisivatkin lähtökohtaisesti paheellisia.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli nostaa esiin myönteisessä mielessä narratiivisen eettisen kasvatuksen tarpeellisuus ja välttämättömyys. Lastenkirjallisuudella on suuri moraalikasvatuksellinen potentiaali, jota kasvattajien tulisi entistä paremmin huomioida ja ottaa käyttöön. Tällöin tärkeää on tuntea jo käytössä olevien lastenkirjojen sisältö ja arvo moraalista keskusteltaessa. Tulevaisuuden visiota moraalista luotaessa on kasvattajien keskityttävä pohtimaan, millaisiksi persooniksi lasten halutaan kasvavan. Tämä kysymys on pitkälti myös ulotettava kysymykseksi siitä, millaista kirjallisuutta lapset nyt ja tulevaisuudessa lukevat.
Asiasanat:hyve, moraalipersoona, Roald Dahl, lastenkirjallisuus, moraalikasvatus, eettinen visio