Descartesin epäilyn metodi
FORSMAN, JAN (2012)
2012
Filosofia - Philosophy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22528
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22528
Tiivistelmä
Epäilyn metodi on yksi Descartesin filosofian olennaisimpia osia. Mutta sitä on myös usein joko tulkittu väärin, tai sitten kaikkiin sen osiin ei olla kiinnitetty tarpeeksi niiden ansaitsemaa huomiota.
Tässä työssä pyrinkin esittelemään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti Descartesin metodista epäilyä; sen tavoitteita, lähtökohtia, sen merkitystä Descartesin havaintokäsitykselle sekä ennen kaikkea sitä, mikä loppujen lopuksi tekee siitä metodista.
Ensimmäisessä osassa esittelen alkuun aristoteelista ja skolastista havaintoteoriaa, sekä niiden vaikutusta ja merkitystä Descartesin omaan filosofiaan. Tämä jälkeen analysoin Descartesin omaa havaintoteoriaa, sekä osoitan, kuinka se eroaa skolastisista näkemyksistä. Seuraavassa osassa keskityn puolestaan ensin skeptisismin historiaan (erityisesti antiikin skeptikoihin ja heidän käsitykseensä niin sanotusta epokhêsta, arvostelmasta pidättäytymisestä) ja osoitan, kuinka Descartes eroaa myös siitä. Sitten siirryn käsittelemään itse epäilyn metodia ja osoitan kuinka Descartes pyrki sillä kumoamaan sekä skolastiikan että skeptisismin, ja samalla todistamaan omien näkemyksiensä olevan kaiken epäilyn ulkopuolella. Lopuksi teen vielä analyysin, kuinka Descartes käyttää epäilyn metodia konkreettisesti, sekä esittelen tulkitsemaani niin kutsuttua kartesiolaista epokhêta ja sen toimintaa metodin yhteydessä.
Epäilyn metodilla onkin Descartesin filosofiassa todella tärkeä rooli. Se toimii yhtäaikaisesti sekä aristoteelis-skolastisen havaintoteorian että skeptisismin kumoamisen välineenä, sekä pyrkii myös samalla todistamaan Descartesin omat näkemykset havaitsemisesta ja tieteestä täysin varmoiksi ja epäilyksettömiksi. Tässä työssä tulkitsenkin Descartesta kolmesta eri näkökulmasta: havaintoteoreettisesta, aristoteeliseen skolastiikkaan verrattuna; skeptisestä, skeptisismin historiaan verrattuna; sekä mainitsemani kartesiolaisen epokhên kautta, jossa vertaan Descartesta, paitsi antiikin skeptisismin epokhêseen, myös Edmund Husserlin transsendentaaliseen fenomenologiaan. Näin katson tarjoavani mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan kartesiolaisen epäilyn metodin toiminnasta ja päämääristä.
Asiasanat: Descartes, epäily, skeptisismi, havaitseminen, epistemologia
Tässä työssä pyrinkin esittelemään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti Descartesin metodista epäilyä; sen tavoitteita, lähtökohtia, sen merkitystä Descartesin havaintokäsitykselle sekä ennen kaikkea sitä, mikä loppujen lopuksi tekee siitä metodista.
Ensimmäisessä osassa esittelen alkuun aristoteelista ja skolastista havaintoteoriaa, sekä niiden vaikutusta ja merkitystä Descartesin omaan filosofiaan. Tämä jälkeen analysoin Descartesin omaa havaintoteoriaa, sekä osoitan, kuinka se eroaa skolastisista näkemyksistä. Seuraavassa osassa keskityn puolestaan ensin skeptisismin historiaan (erityisesti antiikin skeptikoihin ja heidän käsitykseensä niin sanotusta epokhêsta, arvostelmasta pidättäytymisestä) ja osoitan, kuinka Descartes eroaa myös siitä. Sitten siirryn käsittelemään itse epäilyn metodia ja osoitan kuinka Descartes pyrki sillä kumoamaan sekä skolastiikan että skeptisismin, ja samalla todistamaan omien näkemyksiensä olevan kaiken epäilyn ulkopuolella. Lopuksi teen vielä analyysin, kuinka Descartes käyttää epäilyn metodia konkreettisesti, sekä esittelen tulkitsemaani niin kutsuttua kartesiolaista epokhêta ja sen toimintaa metodin yhteydessä.
Epäilyn metodilla onkin Descartesin filosofiassa todella tärkeä rooli. Se toimii yhtäaikaisesti sekä aristoteelis-skolastisen havaintoteorian että skeptisismin kumoamisen välineenä, sekä pyrkii myös samalla todistamaan Descartesin omat näkemykset havaitsemisesta ja tieteestä täysin varmoiksi ja epäilyksettömiksi. Tässä työssä tulkitsenkin Descartesta kolmesta eri näkökulmasta: havaintoteoreettisesta, aristoteeliseen skolastiikkaan verrattuna; skeptisestä, skeptisismin historiaan verrattuna; sekä mainitsemani kartesiolaisen epokhên kautta, jossa vertaan Descartesta, paitsi antiikin skeptisismin epokhêseen, myös Edmund Husserlin transsendentaaliseen fenomenologiaan. Näin katson tarjoavani mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan kartesiolaisen epäilyn metodin toiminnasta ja päämääristä.
Asiasanat: Descartes, epäily, skeptisismi, havaitseminen, epistemologia