Viides- ja seitsemäsluokkalaisten abstraktien substantiivien ja verbien hallinta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, miten viides- ja seitsemäsluokkalaiset hallitsevat merkitykseltään abstraktit substantiivit ja verbit. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi, millaisia eroja tyttöjen ja poikien osaamisessa on. Tutkielma kuuluu Tampereen yliopistossa suomen kielen oppiaineessa tehtävään myöhemmän kielenkehityksen tutkimukseen. Tutkielman aineistona on testilomake, jonka on täyttänyt 51 viidesluokkalaista ja 64 seitsemäsluokkalaista. Testin tehtävät sisältävät abstraktien substantiivien ja verbien merkitysten selittämistä, tekstin aukkokohtien täydennystä abstrakteilla substantiiveilla ja verbeillä sekä hyperonyymien määrittämistä substantiivi- ja verbihyponyymeille. Abstraktien substantiivien ja verbien merkitysten selitykset jaetaan abstrakteihin ja konkreettisiin vastauksiin.

Testin tulokset osoittavat odotuksenmukaisesti seitsemäsluokkalaisten hallitsevan abstraktit substantiivit ja verbit viidesluokkalaisia paremmin. Opetushallituksen arvioinneissa käytettyjen kriteereiden mukaan seitsemäsluokkalaisten osaaminen koko testissä oli keskimäärin kohtalaista ja viidesluokkalaisten osaaminen keskimäärin välttävää. Viides- ja seitsemäsluokkalaisten tulokset erosivat selvimmin abstraktien substantiivien merkitysten selittämisessä.

Tyttöjen ja poikien vertailussa koko testissä menestyivät parhaiten seitsemäsluokkalaiset tytöt ja heikoiten viidesluokkalaiset pojat. Selvimmät erot viides- ja seitsemäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien tuloksissa oli abstraktien substantiivien ja verbien merkitysten selittämisessä, jossa kummankin luokka-asteen tytöt olivat poikia parempia. Seitsemäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien tulosten erot olivat pienempiä kuin viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien tulosten erot.

Asiasanat: sanastonhallinta, abstraktit substantiivit, abstraktit verbit, myöhempi kielenkehitys, alakoulu, yläkoulu