Sosiaalityön asiakas julkisen vallan rakentamana - laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
MÄKINEN, ELINA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄKINEN, ELINA
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-21Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aihe on sosiaalityön asiakas julkisen vallan rakentamana. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaista sosiaalityön asiakasta julkinen valta rakentaa lakitekstissä. Julkinen valta on sosiaalityön pääasiallinen työllistäjä ja rahoittaja. Julkinen valta raamittaa sosiaalityötä muun muassa lainsäädännöllä. Lainsäädännössä julkinen valta laatii pelisääntöjä itsensä ja yksilön välille. Tutkielman aineistona toimii laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja metodeina diskurssianalyysi sekä retoriikan analyysi. Diskurssianalyysin avulla vastaan kysymykseen, millaista sosiaalityön asiakasta julkinen valta rakentaa lakitekstissä. Retoriikan analyysin keinoin vastaan kysymykseen, miten julkinen valta tämän tekee.
Diskurssianalyysin tuloksena aineistosta nousi esiin kolme diskurssia: ihmis- ja perusoikeuksien yksilö, vallan epätasapaino asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteessa sekä tiedon diskurssi. Nämä diskurssit sisältävät elementtejä asiakkaasta kuluttajana, kumppanina, palveluasiakkaana, kohdeasiakkaana sekä alamaisena. Lähtökohtaisesti sosiaalityön asiakkaalle on tarjolla kuluttajan, kumppanin ja palveluasiakkaan asema. Nämä asemat tulevat kuitenkin alistetuksi asiakkaalle kohteena ja alamaisena. Huolimatta asiakkaan (alamaisen ja kohteen) nimenomaisesta kiellosta voidaan suorittaa toimenpiteitä, jotka oikeutetaan tavoitteilla kuten huolto, hoito, koulutus ja toimeentulo. Lainsäätäjä hakee yhteistä arvopohjaa ja sitä kautta sosiaalityöntekijöiden hyväksyntää ja sitoutumista lakiin kokonaisuudessaan niin kutsutuin esisopimuksin. Esisopimukset perustuvat eettisiin näkökohtiin, jotka sosiaalityöntekijöiden voi olettaa hyväksyvän jo ammattieettisten ohjeidensa puolesta. Keinojen oikeuttamista tavoitteilla ja erilaisia ääri-ilmauksia käytettiin eritoten niissä kohdin, joissa oli kyse asiakkaan suostumuksesta riippumatta tai nimenomaisesta kiellosta huolimatta toimimisesta.
Julkinen valta mahdollistaa lakitekstissään hyvin erilaisia asemia sosiaalityön asiakkaalle. Ikään kuin julkinen valta olisi itsekin hämmentynyt, eikä tiedä, miten asiakkaaseen suhtautua. Asiakkaasta käytetty nimitys on reilun vuosisadan aikana vaihdellut vaivaisesta ja köyhästä huollettavan kautta asiakkaaseen. Asiakas 2000-luvun alussa kantaa nimestään huolimatta edelleen mukanaan kaikuja menneisyydestä, johon liittyy niin kutsuttua pakkoauttamista sekä alamaisuutta suhteessa julkista valtaa edustavaan sosiaalityöntekijään. Yksittäisille sosiaalityöntekijöille sekä sosiaalityölle professiona lankeaa näin suuri vastuu siinä, millaisena asiakas konkreettisessa sosiaalityön asiakkuudessa lopulta rakentuu.
Diskurssianalyysin tuloksena aineistosta nousi esiin kolme diskurssia: ihmis- ja perusoikeuksien yksilö, vallan epätasapaino asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteessa sekä tiedon diskurssi. Nämä diskurssit sisältävät elementtejä asiakkaasta kuluttajana, kumppanina, palveluasiakkaana, kohdeasiakkaana sekä alamaisena. Lähtökohtaisesti sosiaalityön asiakkaalle on tarjolla kuluttajan, kumppanin ja palveluasiakkaan asema. Nämä asemat tulevat kuitenkin alistetuksi asiakkaalle kohteena ja alamaisena. Huolimatta asiakkaan (alamaisen ja kohteen) nimenomaisesta kiellosta voidaan suorittaa toimenpiteitä, jotka oikeutetaan tavoitteilla kuten huolto, hoito, koulutus ja toimeentulo. Lainsäätäjä hakee yhteistä arvopohjaa ja sitä kautta sosiaalityöntekijöiden hyväksyntää ja sitoutumista lakiin kokonaisuudessaan niin kutsutuin esisopimuksin. Esisopimukset perustuvat eettisiin näkökohtiin, jotka sosiaalityöntekijöiden voi olettaa hyväksyvän jo ammattieettisten ohjeidensa puolesta. Keinojen oikeuttamista tavoitteilla ja erilaisia ääri-ilmauksia käytettiin eritoten niissä kohdin, joissa oli kyse asiakkaan suostumuksesta riippumatta tai nimenomaisesta kiellosta huolimatta toimimisesta.
Julkinen valta mahdollistaa lakitekstissään hyvin erilaisia asemia sosiaalityön asiakkaalle. Ikään kuin julkinen valta olisi itsekin hämmentynyt, eikä tiedä, miten asiakkaaseen suhtautua. Asiakkaasta käytetty nimitys on reilun vuosisadan aikana vaihdellut vaivaisesta ja köyhästä huollettavan kautta asiakkaaseen. Asiakas 2000-luvun alussa kantaa nimestään huolimatta edelleen mukanaan kaikuja menneisyydestä, johon liittyy niin kutsuttua pakkoauttamista sekä alamaisuutta suhteessa julkista valtaa edustavaan sosiaalityöntekijään. Yksittäisille sosiaalityöntekijöille sekä sosiaalityölle professiona lankeaa näin suuri vastuu siinä, millaisena asiakas konkreettisessa sosiaalityön asiakkuudessa lopulta rakentuu.