TYTÖT ROCKAA! Tapaustutkimus vaasalaisten tyttöjen käsityksistä bänditoiminnan merkityksestä

Abstract

Pro gradu-tutkimukseni tavoitteena oli selvittää bändissä soittavien tyttöjen kokemuksia siitä, mitä bänditoiminta heille merkitsee, miltä tuntuu olla bändin jäsen ja millainen on bänditoimintaa harrastava tyttö. Halusin lisäksi tarkastella, miten harrastus tukee tyttöjen voimaantumista ja hyvinvointia sekä miten nuorisotyön perusfunktiot toteutuvat tyttöjen bänditoiminnassa.

Tutkimukseni on tapaustutkimus ja tein sen laadullisin menetelmin käyttäen tutkimusmenetelmänä aineistolähtöistä analyysiä. Tutkimusjoukossani oli kahdeksan 15-18 –vuotiasta tyttöä, jotka harrastivat bänditoimintaa vaasalaisessa nuorisotoimen alaisessa Rokkikoulu-nimisessä bändikerhossa. Haastattelin myös toimintaa ohjaavaa nuorisotyöntekijää. Keräsin aineistoni ryhmä-, pari- ja yksilöhaastatteluin, tyypeiltään haastattelut olivat teemahaastattelun ja puolistrukturoidun haastattelun välimaastossa. Laadin analyysin aineistolähtöisesti teemahaastattelujen teemoja mukaillen. Analyysimenetelmäksi valitsin teemoittelun lisäksi tyypittelyn. Tutkimukseni pääteemoiksi nousivat tytöt bänditoiminnan harrastajina sekä harrastus tyttöjä voimauttavana tekijänä. Analyysissäni nostin myös esille laatimani kahden haastatteluaineiston kautta esiin nousseen rockia harrastavaa tyttö-rokkarin profiilia.

Tyttöjen bändisoitannassa oli havaittavissa kahdenlaista sitoutumista. He joko halusivat tulevaisuudessa uran musiikin parissa, tai kävivät bänditreeneissä tapaamassa kavereita ja pitämässä hauskaa. Ryhmähaastattelujen kautta nousi esille kokemuksia siitä, että bändissä soittavia tyttöjä aliarvioidaan sekä poikien että miesohjaajien toimesta. Tytöt kokivat muun muassa, että he saavat hitaampaa opetusta ohjaajilta ja helpompia soitto-osuuksia. Soittotaidoiltaan tytöt eivät kokeneet olevansa poikia huonompia.

Tutkimukseni kautta voidaan todeta, että tyttörokkarin tulee olla itsevarma, taitava, avoin, huumorintajuinen ja sosiaalinen. Haastattelemani tytöt kuvailivat tyttörokkareita tunteellisiksi ”piilorokkareiksi”. Heidän mukaansa bändissä soittavat tytöt ovat jokainen omanlaisensa persoona ja sitä kautta he rikastavat bändin toimintaa. Tutkimukseni osoittaa täydellisyyden tavoittelun ja epäonnistumisen pelon tekevän tytöistä arkoja esiintyjiä.

Tutkimukseni perusteella bänditoiminnassa tyttöjä voimauttavia ja heidän hyvinvointiaan tukevia tekijöitä olivat osallistava harrastustoiminta, toiminnassa kannustava ja myönteinen ilmapiiri, bändin sisäinen yhteishenki sekä positiiviset kokemukset. Haastattelemani tytöt kertoivat bändiharrastuksen tukevan heitä tunteiden käsittelyssä ja niiden purkamisessa. He kuvailivat bändiharrastustaan rentouttavana ja vapauttavana asiana elämässään, mitkä myös tukevat heidän voimaantumista ja hyvinvointia.

Rokkikoulun kerhotoiminta toteuttaa kahta nuorisotyön yleistä perusfunktiota, sosiaali- ja personalisaatiofunktiota. Feministinen ote nuorisotyössä saattaisi vahvistaa tyttöjen itsevarmuutta ja helpottaa heitä vakiinnuttamaan paikkaansa rockin viitekehyksessä. Tutkimukseni tarjoaa välineitä tyttötyön, kulttuurisen nuorisotyön ja bänditoiminnan kehittämiselle. Se antaa lisätietoa tyttöjen bändinsoiton harrastamisesta nuorisotyön sekä nuoriso- ja tyttötutkimuksen kontekstissa.

Asiasanat:rock-bändi, nuorisotyö, nuorisotutkimus, kulttuurinen nuorisotyö, voimaantuminen