Musiikkiliikuntakäsityksiä alakoulujen musiikin- ja liikunnanopettajien näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakoulujen musiikin- ja liikunnanopettajien käsityksiä musiikkiliikunnasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten opettajat ymmärtävät musiikkiliikunnan käsitteen, minkälaista musiikkiliikuntaa he käyttävät ja mitkä tekijät vaikuttavat musiikkiliikunnan opetukseen. Lisäksi selvitettiin tarkemmin, ohjaavatko opetussuunnitelma, lapsen kokonaisvaltainen kehitys sekä opettajien opetusvalmiudet ja oma harrastuneisuus musiikkiliikunnan käyttöä.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa tutkittavasta ilmiöstä todellisuutta vastaava kuva tukittavien käsitys- ja kokemusmaailmasta, mutta ei yleistää tutkimustuloksia laajemmin. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 14 erään Etelä-Suomen kunnan alakoulujen musiikkia ja liikuntaa opettavaa opettajaa. Tutkimusmetodina käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajat ymmärtävät musiikkiliikunnan käsitteen hyvin kattavasti. He liittivät siihen esimerkiksi rytmin, luovuuden, ilmaisun, eläytymisen ja toiminnallisuuden. Se ymmärrettiin ennen kaikkea musiikin ja liikkeen yhdistämiseksi.

Kaikki tutkittavat ilmoittivat käyttävänsä musiikkiliikuntaa opetuksessaan. Sen muodoista he toteuttivat tansseja, eläytymistä ja ilmaisua, kehorytmejä, leikkejä sekä aerobicia ja voimistelua, joista tanssi oli yleisimmin käytetty musiikkiliikunnan muoto. Vaikka opettajat kertoivat käyttävänsä monipuolisesti erilaisia musiikkiliikunnan työtapoja, he totesivat kuitenkin monien tekijöiden, kuten ajan ja tilan puutteen sekä musiikkiliikuntaan kohdistuvien kielteisten asenteiden, vaikeuttavan sen käyttöä opetuksessa. Musiikkiliikunnan käyttöä edistävinä tekijöinä vastaajat mainitsivat niin ikään lisäajan ja suurempien opetustilojen saamisen musiikin ja liikunnan opetukselle sekä rohkaistumisen luovienkin työtapojen käyttöön.

Tutkittavat näkivät opetussuunnitelman musiikkiliikunnan käyttöä ohjaavana tekijänä ja kaikki opettajat pitivät musiikkiliikunnan käyttöä tärkeänä osana opetusta. Osa vastaajista koki musiikkiliikunnan määritelmän opetussuunnitelmassa puutteelliseksi ja toivoivat sille suurempaa painoarvoa opetussuunnitelmassa.

Tutkimuksessa selvisi, että opettajat tiedostivat musiikkiliikunnan avulla edistettävät lapsen kehityksen osa-alueet, joista yleisimmin mainittiin liikunnallisen ja musiikillisen kehittymisen osaalueet sekä esteettinen kehittyminen.

Kaikki tutkittavat kokivat omaavansa valmiuksia opettaa musiikkiliikuntaa. He nostivat esille kuitenkin seikkoja, jotka voisivat edistää opetusvalmiuksia. Tällaisia olivat esimerkiksi lisäkouluttautuminen ja oman asennoitumisen kehittäminen. Tutkimuksessa tuli esille opettajien monipuolinen harrastustausta, joka osaltaan näyttäisi vaikuttavan myönteisesti opettajien valmiuksiin opettaa musiikkiliikuntaa.

Tutkimuksen tuloksista oli tulkittavissa, että musiikkiliikuntaa arvostetaan opetusmuotona. Sen käyttöä opetuksessa voitaisiin lisätä antamalla sille suurempi painoarvo ja tarkemmat määritelmät opetussuunnitelmassa, lisäämällä opetukselle varattua aikaa ja parantamalla opetustiloja. Lisäksi suuri merkitys musiikkiliikunnan käytölle näyttäisi olevan opettajan omalla käsityksellä osaamisestaan ja valmiuksistaan, joten esimerkiksi lisäkoulutuksilla voitaisiin varmistaa musiikkiliikunnan monipuolisempi käyttö.

Asiasanat:musiikkiliikunta, rytmi, opetussuunnitelma, lasten kehitys, valmiudet, sisällönanalyysi