"Voisihan sitä toivoa, että siellä Afganistanin päässä olisi selkeämpi kuva. Se nyt on mitä on." Suomen uskomukset Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta vuosina 2001-2002 sekä 2009-2010

Abstract

Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta on kehittynyt kymmenessä vuodessa koetinkivi kansainväliselle yhteisölle ja operaatioon osallistuville valtioille. Pro gradu -tutkielmassa operaatiota lähestytään suomalaisesta näkökulmasta. Suomessa on viime vuosina väitelty operaation yhteensopivuudesta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ja kriisinhallintaperinteen kanssa, ja operaatiosta on esitetty hyvin erilaisia tulkintoja. Tutkimuskohteena työssä ovat suomalaisessa keskustelussa esiintyvät uskomukset Afganistanin sotilaallisesta kriisinhallintaoperaatiosta operaation alussa ja vuosina 2009–2010 sekä näiden uskomusten muutos. Uskomusten muutosta tarkastellaan erityisesti siitä näkökulmasta, perustellaanko operaatioon osallistumista kansallisen edun vai kansainvälisen vastuun ja turvallisuuden kautta. Viimeaikaisen suomalaisen tutkimuksen mukaan kylmän sodan jälkeen suomalaiseen kriisinhallinta-ajatteluun ovat vaikuttaneet ennen kaikkea kansainväliset ja eurooppalaiset määritelmät.

Tutkimusaineisto koostuu suomalaisten poliittisten päättäjien puheista, aiheeseen liittyvistä virallisista dokumenteista, Ydin-lehden ja Sinibaretti/Rauhanturvaaja-lehden artikkeleista ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksista sekä vieraskynä-palstan teksteistä. Analyysi painottuu Suomen eduskunnassa esitettyyn argumentaatioon, ja muut aineistot tarjoavat vertailukohdan eduskunnan uskomuksille. Analyysiä ohjaa kognitiivisen ulkopolitiikan ajatus siitä, että toimijoiden uskomuksilla ja mielikuvilla on merkitystä tilanteiden tulkinnassa. Varsinainen analyysiviitekehys rakentuu kognitiiviseen ulkopolitiikan tutkimukseen kuuluvan operationaalisen koodin kysymysten ja retoriikkaan kuuluvan argumentaatioanalyysin varaan. Kysymyksillä pyritään selvittämään toimijan uskomuksia kansainvälisestä ympäristöstä ja parhaista keinoista toimia yhteisössä. Argumentaatioanalyysi puolestaan auttaa avaamaan uskomusten sisältöä ja toisaalta tuo työhön ajatuksen siitä, että uskomuksia rakennetaan kielellisesti julkisissa puheenvuoroissa.

Analyysin perusteella työssä todetaan, että vaikka keskustelu Afganistanin operaatiosta on muuttunut paljon moninaisemmaksi, suuri osa argumentaatiossa hyödynnetyistä uskomuksista on pysynyt samoina. Tilanteen muututtua monien uskomusten tulkinta on tosin muuttunut. Aiempien tutkimusten mukaisesti kansainväliseen vastuuseen ja turvallisuuteen perustuvat argumentit nousivat keskustelussa voimakkaimmiksi. Määritelmien eurooppalaistuminen näkyy erityisesti jälkimmäisenä ajanjaksona. Aikaisempien tutkimusten tuloksista poiketen analyysi osoittaa, että operaation venyessä ja kannatuksen laskiessa kansalliseen etuun pohjautuvat argumentit nousevat aiempaa vahvemmin esille. Vaikka kansainväliset ja eurooppalaiset määritelmät ohjaavat yhä enemmän suomalaista kriisinhallinta-ajattelua, hyödynnetään argumentaatiossa edelleen hyvin perinteisiä uskomuksia Suomen rauhanturvaperinteestä.