EU:n ja Suomen siviilikriisinhallinnan tavoitteet Afganistanissa: saavutukset ja haasteet demokratisointiprosessissa

Abstract

EU ja Suomi ovat vuodesta 2001 lähtien osallistuneet Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon muun kansainvälisen yhteisön mukana. Vastuuta on hiljalleen lähdetty siirtämään afgaaneille, ja jos kaikki kriteerit täyttyvät, tulee turvallisuusvastuu siirtymään afgaaneille kokonaan vuonna 2014. Paljon on niin Suomessa kuin muuallakin keskusteltu siitä, onko Afganistan valmis ottamaan vastuun, ja mitä maassa on saavutettu viimeisen vuosikymmenen aikana. Pro gradu –tutkielman tarkoituksena on arvioida, onko EU:n ja Suomen Afganistanin kehitykselle asetetut tavoitteet saavutettu. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka mahdollisesti ovat olleet tavoitteiden saavuttamisen esteinä tai hidasteina.

Konfliktinratkaisun ja kriisinhallinnan aikaisemmissa tutkimuksissa on usein päädytty siihen, että on olemassa tiettyjä universaaleja arvoja, jotka pätevät joka puolella maailmaa. Useimmat toimivat valtiot pohjautuvat demokraattiseen järjestelmään, joten monen tutkimuksen mukaan demokratisoinnin nähdään auttavan myös heikkoa kriisitilanteessa olevaa maata kohti vakaampaa ja rauhallisempaa tulevaisuutta. Lisäksi nähdään, että valtion oikeanlaisten tehtävien määrittely ja instituutioiden demokraattinen malli edistäisivät demokratisointiprosessia. Toisaalta yhä enemmän tutkimuksissa on noussut esille se, kuinka kriisinhallinnassa tulisi ottaa huomioon myös kyseisen maan kulttuuri ja historia, jotta valtionrakennustyön tulokset olisivat kestävällä pohjalla myös kansainvälisen avun lähdön jälkeen.

Tutkielmassani nostetaan Euroopan Komission strategiamaapaperista ja Suomen Afganistan-toimintaohjelmasta esille ne keskeisimmät tavoitteet, joita EU:n ja Suomen siviilikriisinhallintatyössä painotetaan. Kummassakin ohjelmassa esille nousevat samat teemat kuin konfliktinratkaisututkimuksissakin. Tavoitteina ovat siis Afganistanin demokratisointi luomalla demokraattisia instituutioita, järjestämällä vaaleja ja kehittämällä monipuoluejärjestelmän. Lisäksi tavoitteena on hyvän hallinnon periaatteiden kuten läpinäkyvyyden ja tehokkuuden toteutuminen Afganistanin hallinnossa.

Neljän asiantuntijahaastattelun ja tutkimuskirjallisuuden avulla arviointitutkimusta käyttäen tutkimuksessa nousi esille, että tavoitteita on osittain saavutettu. Kehitystä on tapahtunut demokraattisemman järjestelmän suuntaan, mutta ei niin näkyvästi eikä niin nopeasti kuin EU ja Suomi olivat toivoneet. Demokraattisia instituutioita on Afganistaniin rakennettu, mutta poliittisen järjestelmän presidenttivetoisuus ja keskitetty rakenne ovat vaikeuttaneet demokratian juurtumista syvemmälle yhteiskunnan rakenteisiin. Demokraattisen järjestelmän pohja on periaatteessa saatu Afganistaniin rakennettua, mutta tehottomuus ja korruptio näkyvät käytännön tasolla. Vaaleja on saatu järjestettyä, mutta valittu vaalitapa ei ole ollut oikeanlainen eikä puoluejärjestelmä ole kehittynyt monipuoluejärjestelmän suuntaan. Lisäksi vaikeuksia on ollut päättää, mikä talibanien aseman tulisi olla, ja voidaanko heidän antaa osallistua demokraattisen järjestelmän toimintaan. Paljon on siis menty eteenpäin kohti EU:n ja Suomen tavoitteita, mutta matka niiden saavuttamiseen on vielä pitkä. Monet näkevätkin, että viimeiset kaksi vuotta ennen mahdollista turvallisuusvastuun siirtoa määrittelevät paljon Afganistanin tulevaisuudesta.