Urheiluseurat liikuttavat - harrastuksen lopettamisajatuksiin liittyviä tekijöitä nuoruusiässä
TIIRIKAINEN, MIKKO (2012)
2012
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22501
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22501
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ja osallistuminen urheiluseuratoimintaan vähenee nuoruusikään saavuttaessa. Liikunnallinen elämäntapa nuoruudessa ja jäsenyys urheiluseurassa ennustaa liikunnallista elämäntapaa myös aikuisuudessa. Nuorten liikunnan eriytyessä yhä useammin urheiluseurassa järjestettävään toimintaan, korostuu urheiluseurojen rooli lasten ja nuorten liikuttajina ja terveyden edistäjinä. Terveyden edistämisen kannalta on tärkeää tietää, miten urheiluseurat voivat edistää lasten ja nuorten urheiluseuran parissa pysymistä ja liikunta-aktiivisuuden säilymistä.
Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja sen tarkoituksena oli kuvata 11–16-vuotiaiden nuorten kokemuksia sosiaalisista suhteista ja mahdollisuuksista itsensätoteuttamiseen urheiluseurassa. Tutkimus selvitti näiden kokemusten yhteyksiä lasten ja nuorten ajatuksiin harrastuksensa lopettamisesta. Tutkimukseen osallistui 175 jalkapalloa aktiivisesti harrastavaa junioria. Menetelmänä käytettiin itse suunniteltua kyselylomaketta, joka pohjautui laaja-alaiseen lasten ja nuorten hyvinvointi- ja kasvuteoriataustaan. Aineiston analysointi tapahtui jakaumien, ristiintaulukoinnin ja tilastollisen testauksen avulla.
Urheiluseuroissa toimivat lapset ja nuoret kokivat saavansa ystäviä ja viihtyvänsä harrastuksensa parissa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana muodostuneisiin harrastuksen lopettamisajatuksiin olivat voimakkaimmin yhteydessä valmentajan ja nuoren vuorovaikutusta käsittelevät kysymykset. Tutkimus osoitti myös, että lasten ja nuorten kokemukset mahdollisuuksista itsensätoteuttamiseen vaikuttavat lasten ja nuorten ajatuksiin urheiluharrastuksen lopettamisesta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavassa urheiluseuratoiminnassa tulisi jatkossa lisätä valmentajien vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä lasten ja nuorten oppimiseen liittyvistä asioista.
Asiasanat: liikunta-aktiivisuus, drop out, itsensätoteuttaminen, sosiaaliset suhteet, urheiluseura, lapset ja nuoret
Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja sen tarkoituksena oli kuvata 11–16-vuotiaiden nuorten kokemuksia sosiaalisista suhteista ja mahdollisuuksista itsensätoteuttamiseen urheiluseurassa. Tutkimus selvitti näiden kokemusten yhteyksiä lasten ja nuorten ajatuksiin harrastuksensa lopettamisesta. Tutkimukseen osallistui 175 jalkapalloa aktiivisesti harrastavaa junioria. Menetelmänä käytettiin itse suunniteltua kyselylomaketta, joka pohjautui laaja-alaiseen lasten ja nuorten hyvinvointi- ja kasvuteoriataustaan. Aineiston analysointi tapahtui jakaumien, ristiintaulukoinnin ja tilastollisen testauksen avulla.
Urheiluseuroissa toimivat lapset ja nuoret kokivat saavansa ystäviä ja viihtyvänsä harrastuksensa parissa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana muodostuneisiin harrastuksen lopettamisajatuksiin olivat voimakkaimmin yhteydessä valmentajan ja nuoren vuorovaikutusta käsittelevät kysymykset. Tutkimus osoitti myös, että lasten ja nuorten kokemukset mahdollisuuksista itsensätoteuttamiseen vaikuttavat lasten ja nuorten ajatuksiin urheiluharrastuksen lopettamisesta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavassa urheiluseuratoiminnassa tulisi jatkossa lisätä valmentajien vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä lasten ja nuorten oppimiseen liittyvistä asioista.
Asiasanat: liikunta-aktiivisuus, drop out, itsensätoteuttaminen, sosiaaliset suhteet, urheiluseura, lapset ja nuoret