PALLOLAAJENNUKSELLA HOIDETTUJEN POTILAIDEN KOTONA SELVIYTYMINEN SAIRAALASSA SAADUN OHJAUKSEN AVULLA
SAKKI, JENNI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SAKKI, JENNI
2012
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-15Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma muodostui yhteenveto-osasta ja julkaisuharkintaan lähetetystä artikkelista. Yhteenveto-osa sisälsi kirjallisuuskatsauksen ja siinä kuvattiin myös empiirisen tutkimuksen tuloksia pallolaajennuksella hoidettujen potilaiden kotona selviytymistä sairaalassa saadun ohjauksen avulla.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden kokemuksia sairaalassa saadusta ohjauksesta sekä kuvata potilaiden kotona selviytymistä sairaalassa saadun ohjauksen avulla pallolaajennushoidon jälkeen. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Millaisia kokemuksia sepelvaltimotautia sairastavilla pallolaajennuksella hoidetuilla potilailla oli sairaalassa saamastaan ohjauksesta? 2) Miten pallolaajennuksella hoidetut sepelvaltimotautia sairastavat potilaat selviytyvät kotona sairaalassa saadun ohjauksen avulla?
Tutkimuksen ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastaukset raportoidaan julkaisuharkintaan lähetetyssä artikkelissa Sakki J, Rantanen A ja Kaunonen M: ”Sepelvaltimotautia sairastavien pallolaajennuksella hoidettujen potilaiden kokemuksia sairaalassa saadusta ohjauksesta”. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla ensimmäisellä päivystyksellisellä sepelvaltimoiden pallolaajennuksella hoidetuilta potilailta (N=10) kuukauden kuluttu potilaiden sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Yhteenveto-osan tulosten mukaan kotona selviytyminen sairaalassa saadun ohjauksen avulla tuli esille ohjeiden toteutumisena kotona ja pallolaajennuksella hoidettujen potilaiden vastuun ottamisena omasta hoidostaan. Potilaat tarvitsivat tukea kotona ja kokivat jälkiseurannan tarpeelliseksi. Kotona selviytymistä heikentäviä tekijöitä olivat epäselväksi jääneet asiat, epäselvyys lääkkeiden kanssa, psyykkiset oireet sekä tietämättömyys, keneltä kysyä neuvoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Ohjauksen kokonaisvaltaisuus on tärkeää ja ohjauksessa tulisi kertoa myös mahdollisista kotona esiintyvistä psyykkisistä oireista. Jatkossa olisi tärkeä tutkia mahdollisuutta tarjota puhelinneuvontaa pallolaajennuksen suorittaneesta sairaalasta, ja selvittää sairaalan resursseja järjestää tätä palvelua. Lisäksi tulisi tutkia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa potilaiden hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa.
Avainsanat: sepelvaltimotauti, pallolaajennus, päivystystoimenpide, potilasohjaus, kotona selviytyminen
ABSTRACT
The Master’s thesis comprises a summary and an article submitted for publication. The summary contains an overview of the literature and also describes the findings of the empirical research on how angioplasty patients cope at home with the help of counselling provided in hospital.
The purpose of the research was to describe the experiences of cardiovascular patients of counselling received in hospital and to describe how the patients coped at home with the counselling provided in hospital after angioplasty. The research sought answers to two research questions: 1) What were the experiences of cardiovascular patients treated with angioplasty of the counselling received in hospital? 2) How did cardiovascular patients cope at home with the help of counselling received in hospital?
The answers to the first research question are reported in the article submitted for publication Sakki J, Rantanen A, and Kaunonen M: “Experiences of counselling from the hospital to cardiovascular patients treated with angioplasty”. The data for the research were collected in theme interviews conducted one month after discharge after angioplasty performed on cardiovascular patients (N=10). Data analysis was by inductive content analysis.
According to the findings in the summary coping at home with the help of counselling received in hospital manifested in the implementation at home of instructions and in the angioplasty patients’ acceptance of responsibility for their own care. The patients needed support at home and felt that follow-up was necessary. Factors undermining coping at home were matters which were still unclear, unclarity about medications, mental symptoms and not knowing whom to ask for advice after discharge from hospital.
The holistic nature of counselling is important, and patients should be informed about possible mental symptoms occurring at home. In future it would be important to research the possibility of providing advice over the telephone from the hospital at which the angioplasty was performed and to ascertain what resources the hospital can dedicate to such a service. Means by which the continuity of the patient’s aftercare in primary health care can be improved should likewise be explored.
Keywords: cardiovascular disease, angioplasty, emergency procedure, patient counseling, coping at home
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden kokemuksia sairaalassa saadusta ohjauksesta sekä kuvata potilaiden kotona selviytymistä sairaalassa saadun ohjauksen avulla pallolaajennushoidon jälkeen. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Millaisia kokemuksia sepelvaltimotautia sairastavilla pallolaajennuksella hoidetuilla potilailla oli sairaalassa saamastaan ohjauksesta? 2) Miten pallolaajennuksella hoidetut sepelvaltimotautia sairastavat potilaat selviytyvät kotona sairaalassa saadun ohjauksen avulla?
Tutkimuksen ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastaukset raportoidaan julkaisuharkintaan lähetetyssä artikkelissa Sakki J, Rantanen A ja Kaunonen M: ”Sepelvaltimotautia sairastavien pallolaajennuksella hoidettujen potilaiden kokemuksia sairaalassa saadusta ohjauksesta”. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla ensimmäisellä päivystyksellisellä sepelvaltimoiden pallolaajennuksella hoidetuilta potilailta (N=10) kuukauden kuluttu potilaiden sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Yhteenveto-osan tulosten mukaan kotona selviytyminen sairaalassa saadun ohjauksen avulla tuli esille ohjeiden toteutumisena kotona ja pallolaajennuksella hoidettujen potilaiden vastuun ottamisena omasta hoidostaan. Potilaat tarvitsivat tukea kotona ja kokivat jälkiseurannan tarpeelliseksi. Kotona selviytymistä heikentäviä tekijöitä olivat epäselväksi jääneet asiat, epäselvyys lääkkeiden kanssa, psyykkiset oireet sekä tietämättömyys, keneltä kysyä neuvoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Ohjauksen kokonaisvaltaisuus on tärkeää ja ohjauksessa tulisi kertoa myös mahdollisista kotona esiintyvistä psyykkisistä oireista. Jatkossa olisi tärkeä tutkia mahdollisuutta tarjota puhelinneuvontaa pallolaajennuksen suorittaneesta sairaalasta, ja selvittää sairaalan resursseja järjestää tätä palvelua. Lisäksi tulisi tutkia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa potilaiden hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa.
Avainsanat: sepelvaltimotauti, pallolaajennus, päivystystoimenpide, potilasohjaus, kotona selviytyminen
ABSTRACT
The Master’s thesis comprises a summary and an article submitted for publication. The summary contains an overview of the literature and also describes the findings of the empirical research on how angioplasty patients cope at home with the help of counselling provided in hospital.
The purpose of the research was to describe the experiences of cardiovascular patients of counselling received in hospital and to describe how the patients coped at home with the counselling provided in hospital after angioplasty. The research sought answers to two research questions: 1) What were the experiences of cardiovascular patients treated with angioplasty of the counselling received in hospital? 2) How did cardiovascular patients cope at home with the help of counselling received in hospital?
The answers to the first research question are reported in the article submitted for publication Sakki J, Rantanen A, and Kaunonen M: “Experiences of counselling from the hospital to cardiovascular patients treated with angioplasty”. The data for the research were collected in theme interviews conducted one month after discharge after angioplasty performed on cardiovascular patients (N=10). Data analysis was by inductive content analysis.
According to the findings in the summary coping at home with the help of counselling received in hospital manifested in the implementation at home of instructions and in the angioplasty patients’ acceptance of responsibility for their own care. The patients needed support at home and felt that follow-up was necessary. Factors undermining coping at home were matters which were still unclear, unclarity about medications, mental symptoms and not knowing whom to ask for advice after discharge from hospital.
The holistic nature of counselling is important, and patients should be informed about possible mental symptoms occurring at home. In future it would be important to research the possibility of providing advice over the telephone from the hospital at which the angioplasty was performed and to ascertain what resources the hospital can dedicate to such a service. Means by which the continuity of the patient’s aftercare in primary health care can be improved should likewise be explored.
Keywords: cardiovascular disease, angioplasty, emergency procedure, patient counseling, coping at home