Nuorten itsetuhoisuus ja avun saanti itsetuhoisuuteen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata itsetuhoisten nuorten näkökulmasta itsetuhoisuuden ilmenemistä ja syitä sekä odotuksia avun saannille. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja tavoitteena oli tuottaa tietoa itsetuhoisten nuorten kokemuksista, joka auttaa tämän ryhmän tunnistamista ja auttamista terveydenhuollon eri sektoreilla.

Tutkimuksen tiedonantajat olivat itsetuhoisesti käyttäytyviä tai käyttäytyneitä nuoria (n=26), joista osalla oli senhetkinen hoitokontakti tai kokemusta aiemmasta hoidosta, osalla ei ollut kokemuksia avusta tai ei raportoinut sitä. Osallistujat rekrytoitiin Internet-foorumeiden, yhdistysten sekä yhden sairaalan kautta. Aineisto kerättiin vapaamuotoisina kirjoitelmina (n=25), syventävällä sähköpostikyselyllä (n=1), perinteisellä kasvotusten tapahtuvalla haastattelulla (n=1) sekä puhelinhaastattelulla (n=1). Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.

Tulosten mukaan nuorten itsetuhoisuus ilmenee itsetuhoisina ajatuksina ja tekoina, joita ovat oman kehon kudosten pinnallinen tuhoaminen, kuoleman kanssa leikittely, päihteiden käyttö sekä itsetuhoiset fantasiat. Nuorten itsetuhoisuuden syiksi nousivat nuoreen itseensä liittyvät tekijät sekä ympäristöön liittyvät tekijät. Itseen liittyviä tekijöitä olivat mielenterveyden ongelmat, helpottavan muutoksen hakeminen, negatiivinen minäkuva, tunnekokemuksen saavuttaminen sekä armottomuus itseä kohtaan. Ympäristöön liittyviä syitä olivat yksin jääminen, läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat, epävarmuus omasta elämässä suoriutumisesta sekä traumaattiset kokemukset. Odotukset avun saannille jakautuivat odotuksiin avusta ja odotuksiin auttajista.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että itsetuhoisuus nuorilla ilmenee monella mahdollisella tavalla ja nuorilla on itsetuhoiselle käyttäytymiselle yksilölliset syynsä. Nuoret odottavat saavansa apua ammatti- tai muilta ihmisiltä ja odotettu apu on monimuotoista. Samat auttamismenetelmät eivät sovi kaikille nuorille, mutta avaintekijät auttamisessa ovat avoin ja luottamuksellinen suhde nuoren ja auttajan välillä, nuoren kuulluksi tuleminen sekä tosiasiallisen tiedon antaminen nuorelle. Itsetuhoiset nuoret eivät saa apua riittävän helposti ja ovat monesti kyvyttömiä itse apua aktiivisesti hakemaan. Siksi terveydenhuollon ammattilaisten tulisi herkästi puuttua nuorten itsetuhoisuuteen ja osoittaa välittävää ja aitoa auttamisen asennetta.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä itsetuhoisten nuorten tunnistamista ja auttamista terveydenhuollon eri osa-alueilla.

Avainsanat: Itsetuhoisuus, itseään vahingoittava käyttäytyminen, itsensä viiltely, nuori, nuoruus