Att översätta kulturbundna element i en barnbok En jämförelse av Astrid Lindgrens Stora Emilboken och dess finska och tyska översättning
NURMENRINTA, SARI (2012)
2012
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22474
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22474
Tiivistelmä
Tutkin tässä työssä kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä suomeksi ja saksaksi Astrid Lindgrenin lastenkirjassa Stora Emilboken (1984). Kyseinen kokoomateos sisältää teokset Emil i Lönneberga (1963), Nya hyss av Emil i Lönneberga (1966) ja Än lever Emil i Lönneberga (1970). Tarkastelen tässä tutkielmassa lähemmin erisnimiä (henkilöiden, eläinten, paikkojen, lehtien ja kirjojen nimet), kulttuurisia käsitteitä ja ilmiöitä (ruoka, mittayksiköt, yhteiskunnallinen rakenne, tavat ja uskomukset), idiomeja ja sanontoja (idiomit, sanaparit, leksikaalistuneet vertaukset ja kinegrammit) sekä lauluja ja loruja. Lisäksi otan selvää, onko kerrontatekniikassa (kertojan rooli ja kerronnan ympäristö) tapahtunut muutoksia, kun Stora Emilboken on käännetty suomeksi ja saksaksi. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Kuinka kulttuurisidonnaisia elementtejä käännetään lastenkirjassa? Onko Stora Emilboken-teoksen käännöksissä adaptaatiota vai ei?
Metodini on ollut kvalitatiivinen. Sen voidaan myös sanoa olevan vertaileva, kuvaileva ja jossain määrin selittävä, koska olen verrannut alkuperäistä teosta käännöksiin saadakseni selville millaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet. Analyysini osoittaa, että suomalaisten kääntäjien globaali strategia on ollut adaptaatio, sillä he ovat sijoittaneet tapahtumat Suomeen. Saksalaisen kääntäjän globaali strategia on sen sijaan ollut vieraannuttava, koska saksankielisessä käännöksessä tapahtumat sijoittuvat alkuteoksen tavoin Ruotsiin. Lisäksi tutkimuksestani käy ilmi, että suomalaiset kääntäjät ovat käyttäneet erilaisia paikallisia strategioita kuin saksalainen kääntäjä. Esimerkiksi erisnimien kääntämisessä suomalaiset kääntäjät ovat käyttäneet kulttuurista adaptaatiota ja sanatarkkoja käännöksiä, kun taas saksankielisessä käännöksessä yleisin käännösstrategia on ollut nimien säilyttäminen sellaisenaan (suora siirto). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kääntäjät ovat ottaneet kohderyhmän hyvin huomioon. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että eri kääntäjät käyttävät erilaisia käännösstrategioita mm. kohdekielestä ja -kulttuurista riippuen.
ASIASANAT: lastenkirjallisuus, kääntäminen, kulttuurisidonnaiset elementit, kerrontatekniikka
Metodini on ollut kvalitatiivinen. Sen voidaan myös sanoa olevan vertaileva, kuvaileva ja jossain määrin selittävä, koska olen verrannut alkuperäistä teosta käännöksiin saadakseni selville millaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet. Analyysini osoittaa, että suomalaisten kääntäjien globaali strategia on ollut adaptaatio, sillä he ovat sijoittaneet tapahtumat Suomeen. Saksalaisen kääntäjän globaali strategia on sen sijaan ollut vieraannuttava, koska saksankielisessä käännöksessä tapahtumat sijoittuvat alkuteoksen tavoin Ruotsiin. Lisäksi tutkimuksestani käy ilmi, että suomalaiset kääntäjät ovat käyttäneet erilaisia paikallisia strategioita kuin saksalainen kääntäjä. Esimerkiksi erisnimien kääntämisessä suomalaiset kääntäjät ovat käyttäneet kulttuurista adaptaatiota ja sanatarkkoja käännöksiä, kun taas saksankielisessä käännöksessä yleisin käännösstrategia on ollut nimien säilyttäminen sellaisenaan (suora siirto). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kääntäjät ovat ottaneet kohderyhmän hyvin huomioon. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että eri kääntäjät käyttävät erilaisia käännösstrategioita mm. kohdekielestä ja -kulttuurista riippuen.
ASIASANAT: lastenkirjallisuus, kääntäminen, kulttuurisidonnaiset elementit, kerrontatekniikka