L'Homme sans passé d'Aki Kaurismäki sous-titré et doublé : les deux versions françaises en comparaison

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tutkitaan suomalaisen elokuvan kääntämistä ranskaksi. Koska erityisesti Aki Kaurismäen tuotanto on saanut suuren suosion muun muassa juuri Ranskassa ja tehnyt tietä myös muille suomalaisille ohjaajille ja elokuville, hänen ohjaamansa elokuva on kiinnostava tutkimuskohde. Aineistona käytän Kaurismäen kansainvälisesti menestyneimmän elokuvan Mies vailla menneisyyttä (2002) ranskankielistä DVD-julkaisua L'Homme sans passé, jolta elokuva on katsottavissa ranskan kielelle tekstitettynä ja dubattuna.

Aluksi esittelen tekstittämisen ja dubbauksen audiovisuaalisen kääntämisen tyyppeinä ja vertailen niitä muihin audiovisuaalisen kääntämisen tyyppeihin, kuten teatterikääntämiseen ja tulkkaukseen, sekä sarjakuvien ja kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Käsittelen myös lyhyesti tekstityksen ja dubbauksen erityispiirteiksi luettavia tila- ja aikarajoitteita sekä etenkin dubbaukseen kohdistuvia synkroniavaatimuksia. Totean elokuvakerronnan muodostuvan visuaalisista ja akustisista merkeistä, jotka voivat olla verbaalisia tai nonverbaalisia. Tämä elokuvan multimodaalisuus eli monikanavaisuus sekä helpottaa että vaikeuttaa kääntäjän tehtävää.

Elokuvan tekstittäminen on intersemioottista, sillä siinä visuaalisista ja akustisista merkeistä sekä puhutusta kielestä tulee kirjoitettua kieltä. Dubbauksessa samanlaista semioottista vaihdosta ei tapahdu. Kääntäjä kääntää aina kielen lisäksi myös kulttuuria. Käsittelen kulttuurisidonnaisuuden problematiikkaa elokuvakääntämisen kontekstissa Nidan ekvivalenssiteorian valossa. Lisäksi pohdin, miten Venutin ajatukset kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta soveltuvat elokuvakääntämiseen.

Vertailen työssäni Mies vailla menneisyyttä -elokuvan tekstitystä ja dubbausta. Ensin tutkin, miten ”Akin kielen” ominaispiirteet, lyhytsanaisuus ja kirjakielisyys, on käännetty ranskaksi. Toiseksi analysoin, miten kulttuurisodonnaisiksi elementeiksi katsomani puhuttelumuodot ja suorat viittaukset suomalaiseen kulttuuriin on käännetty ranskaksi. Tekstityksessä on tiivistyksiä ja poistoja noin viidessätoista prosentissa repliikeistä, kun taas dubbauksessa lisäyksiä on noin neljässäkymmenessä prosentissa kaikesta dialogista. Poistot ja lisäykset koskevat useimmiten adverbeja, kokonaisia lauseita ja verbilausekkeita. Molemmissa käännöksissä on jonkin verran lisättyä puhekielisyyttä. Tekstityksessä puhekielisyys ilmenee sanatasolla on-pronominin käytössä nous-pronominin sijaan sekä lausetasolla kysymyslauseen suorassa sanajärjestyksessä. Dubbauksessa on näiden keinojen lisäksi käytetty etenkin ääntämisessä ilmeneviä puhekielisyyksiä, kuten kahden konsonantin välissä olevan e:n sekä ne-kieltosanan poisjättöä.

Tekstityksessä kaikki puhuttelupronomit on säilytetty ennallaan, kun taas dubbauksessa sinuttelua on muutettu teitittelyksi yleensä huulisynkronian vuoksi, mutta myös sellaisissa kohdissa, joissa huulisynkronia ei olisi sitä edellyttänyt. Kulttuurielementit on säilytetty molemmissa käännöksissä, joskin joitakin vivahteita on hävinnyt. Dubbauksessa joitakin ilmauksia on lisäksi hieman kotoutettu. Kaiken kaikkiaan dubbaus sisältää siis huomattavasti tekstystä enemmän kotouttavia käännösratkaisuja. Dialogin lyhyydestä huolimatta myös tekstitystä on paikoin tiivistetty ja puhekielistetty.

Asiasanat:Aki Kaurismäki, audiovisuaalinen kääntäminen, tekstitys, dubbaus, multimodaalisuus, kulttuurisidonnaisuus, kotouttaminen, vieraannuttaminen