"Terveessä, reippaassa ja työkykyisessä ruumissa tulee asumaan raitis, siveellinen ja vapaa henki". Ivar Wilskmanin liikuntakasvatusideologia.

Abstract

”Suomen urheilun isäksi” nimitetty Ivar Wilskman on yksi maan voimistelu- ja urheiluelämään eniten ja merkittävimmin vaikuttaneista henkilöistä. Hän eli aikana, jolloin liikuntakulttuurissa tapahtui merkittävää kehitystä, ja osallistui itse aktiivisesti siihen voimistelunopettajana ja -tarkastajana, ahkerana kirjoittajana sekä seura- ja liittojohtajana.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee aatehistoriallisesta näkökulmasta suomalaisen voimistelunopetuksen sekä voimistelu- ja urheiluelämän uranuurtajan Ivar Wilskmanin liikuntakasvatusideologiaa. Wilskmanin ideologian avaamiseksi tutkitaan ja eritellään tarkemmin hänen voimistelun, urheilun ja kasvatuksen aatteitaan ja niiden mahdollisia vaikuttimia sekä hänen käytännöllisempää toimintaansa ruumiinkulttuurin ja liikuntakasvatuksen parissa. Työn ajallinen rajaus käsittää ajanjakson 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä 1920-luvun puoleenväliin. Pääasiallisen lähdeaineiston muodostavat Suomen Urheiluarkiston Ivar Wilskman -kokoelma sekä hänen runsas kirjallinen tuotantonsa oppi- ja opaskirjoineen ja lehtikirjoituksineen.

Ivar Wilskmanin liikuntakasvatusideologiassa keskeistä oli ihmisen kehittyminen tarkoituksenmukaisen ruumiinharjoituksen kautta niin fyysisesti kuin henkisestikin kohti kaiken kasvatuksen lopullista päämäärää, siveellisyyttä. Tuon kehityksen seurauksena oli terveempi, reippaampi, tarmokkaampi ja työkykyisempi yksilö. Kun koko kansa saataisiin voimistelemaan ja muutenkin ruumistaan harjoittamaan, niin lopputuloksena olisi koko kansan elinvoimaisuuden ja siveellisyyden kasvu sekä ansaittu paikka muiden sivistyskansojen joukossa.

Wilskmanin urheiluaatteen keskeiset teemaat olivat nationalismi, rodunjalostus ja suhtautuminen kilpaurheiluun. Teemat kietoutuvat hänen teksteissään usein toisiinsa ja heijastavat ajalle tyypillistä keskustelua sekä voimistelu- ja urheiluelämän kehitystä. 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen poliittinen kuohunta ja ristiriidat eivät voineet olla vaikuttamatta hänen ajatteluunsa ja toimintaansa – ne kirkastivat hänen voimistelulle ja urheilulle antamiaan päämääriä. Suomen itsenäistyminen, sisällissota ja sen jälkeinen idän suunnalta koettu uhka saivat hänet korostamaan voimistelun- ja urheilun suhdetta ja merkitystä maanpuolustuksen kannalta. Wilskmanin urheiluaatteeseen liittyvät oleellisesti myös raittiusaate ja opettajantoimiensa myötä hänen kasvatusnäkemyksensä.

Wilskmanin toiminnan ja kirjoituksien taustalla vaikutti aina voimistelumies, joka muisti korostaa monipuolisten ruumiinharjoitteiden yksilöä ja kansakuntaa jalostuttavaa voimaa. Voimistelulla ja urheilulla oli hänelle loppuun asti ennen kaikkea kasvattava merkitys ja tehtävä. ”Rekordiurheilun” yksipuolisuuden vaaroista hän jaksoi aina muistuttaa ja arvostella ”erikoisurheilijoiden”, kuten ”käyräselkäisten” juoksijoiden ruumiinmuotoa. Voimistelu oli tärkein keino sopusuhtaisen vartalon ja siveellisen ihmisen mahdollistamiseksi.

Asiasanat:historia, liikuntakasvatus, urheilu, voimistelu, Wilskman