Metsähakkeen saavutettavuus ja alempiasteinen tieverkko: Näkökulmia luonnonvarojen ehtymiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen

Abstract

Tutkimus tarkastelee alempiasteisen tieverkon kehitysnäkymiä, ja sen kehittämisen taustalla vaikuttavia merkitysjärjestelmiä. Erityisessä tarkastelussa on metsähakkeen saavutettavuus. Laajempana kontekstina saavutettavuudelle ja bioenergia-alan kehitykselle ovat ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen. Molemmat niistä uhkaavat suoraan hyvinvointia ja luonnonvarojen ehtyminen voi johtaa geopolitiikan vahvistumiseen sekä protektionistisiin suuntauksiin. Tällä on erityiset vaikutukset ilmastoltaan haastavalle Suomelle, jonka energiaperusta on vahvasti tuontiriippuvainen. Tulevaisuuden haasteisiin sopeutuminen edellyttää laaja-alaisia toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Metsähakkeen käytön lisääminen energiantuotannossa on tällä hetkellä energiatehokkuuden parantamisen ohella merkittävin keino sopeutua ilmastonmuutokseen sekä luonnonvarojen ehtymiseen, jonka toteuttamista voidaan tutkia käytännössä. Käytössä olevien resurssien lisäksi on kuitenkin tarkasteltava niiden saavutettavuutta liikennejärjestelmän ja sen toimivuuden näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin ja aineisto koostuu yhdestätoista asiantuntijahaastattelusta. Teoriaosassa on käytetty perinteisten tieteellisten kirjallisuuslähteiden lisäksi hallinnon asiakirjoja, joten teoriaosa toimii myös osin aineistona yhtä aikaa.

Alempiasteisen tieverkon nykyinen rahoitus ei tue varsinaisesti metsäbioenergia-alan kehitystä eikä metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä, joihin perustuu vahvasti metsäbioenergia-alan yhteiskuntataloudellinen kannattavuus. Alempiasteista tieverkkoa ja sen kehitysnäkymiä ei voi myöskään irrottaa laajemmasta maaseudun roolin pohdinnasta tulevaisuudessa. Toisin kuin ilmastonmuutosta, luonnonvarojen ehtymistä ei ole sisäistetty vielä kovin hyvin. Ilmastonmuutoksen tiedostaminenkaan ei suoraan näy tienpidon rahoituksessa tai välillisesti osana bioenergia-alan kehitystä, vaikka tälle olisi selvästi tarvetta. Alempiasteista tieverkkoa pidetään tärkeänä ja jopa ehdottomana. Silti sille ei ohjaudu riittävää rahoitusta nykyisillä rahoituskehyksillä ja päätöksentekomalleilla, sen kunto tuleekin heikkenemään vääjäämättä.

Alempiasteisen tieverkon merkitys voisi parantua nykyisestä, jos koko liikenneverkon kehittäminen liitettäisiin nykyistä kiinteämmin laajempaan politiikkakehykseen liittyen ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen ehtymiseen sopeutumiseen. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen näyttää kuitenkin edellyttävän nykyään käytössä olevien rakenteiden kriittistä tarkastelua. Lainsäädäntö, liiallinen markkinaehtoisuus, kaavoitusmenetelmät, perinteiset budjettimenettelyt ja hallinnon vakiintuneet käytännöt, ovat muovautuneet erilaisille perusteille, kuin mille tulevaisuus näyttää rakentuvan. Nykyiset rakenteet vaikuttavat osaltaan estävän tulevaisuuden ongelmien hahmottamisen ja niihin sopeutumisen.

Asiasanat:ilmastonmuutos, luonnonvarat, alempiasteinen tieverkko, saavutettavuus, öljyhuippu