"KOHTI KANSAKUNTIEN HENKISTÄ YHTEYTTÄ", KANSAINLIITON TOIMINTA HENKISEN TYÖN EDISTÄMISEKSI 1920 - 1930 -LUVUILLA
VIRTANEN, LEENA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28Tiivistelmä
Aiheena pro gradu -työssäni on Kansainliiton (1920 – 1946) toiminta henkisen työn edistämiseksi. Tarkastelen aihettani kulttuurin ja tutkimuksen näkökulmasta. Tutkin aihettani aatehistoriallisesta näkökulmasta, aatehistoriallista metodia käyttäen. Tutkin aihettani 1920-luvulta 1930-luvun alkupuolelle ja tämä on siis aikarajaukseni.
Tutkimustehtäväni muodostuu tutkimuskysymyksistä, joita esitän aineistolle. Tutkin Kansainliiton henkistä yhteistoimintaa, jonka kohteena on kansainvälinen yhteistyö, yleisen sivistyksen ja inhimillisten tietojen edistämisen turvaaminen, erikoisesti tieteiden, kirjallisuuden ja taiteiden kehittäminen. Kerron johdantoluvussa Kansainliiton perustamiseen johtaneista tekijöistä ja esittelen lähdeaineiston, tutkimuskysymyksen ja metodin. Kansainliiton peruskirja jakaantuu 26 eri artiklaan ja nostan työssäni esiin nimenomaan keskeiset artiklat, jotka vaikuttivat myös Kansainliiton henkiseen toimintaan. Tutkin työssäni henkistä yhteistoimintaa nimenomaan siitä näkökulmasta, miten se edisti kulttuuria ja tutkimusta. Tutkin henkisen yhteistyön komitean- ja henkisen yhteistyön instituutin toimintaa kansainvälisen vuorovaikutuksen kehittäjänä. Tutkin yliopistojen välisiä suhteita, johon kuuluu muun muassa opiskelijoiden vaihto eri yliopistojen välillä ja koulutuksen tarkastelu.
Tarkoitukseni on tarkastella pro gradussani Kansainliiton kulttuurisia päämääriä, tavoitteita ja niiden toteutumista. Tutkimukseni tarkoituksena on vastata kysymyksiin: Miten Kansainliiton toiminta henkisen työn osalta muuttui 1920-luvulta 1930-luvulle tultaessa? Miten kulttuuriin ja tutkimukseen liittyviä asioita käsiteltiin näiden vuosien aikana? Miten kulttuurin ja tutkimuksen edistäminen näkyi Kansainliiton virallisissa asiakirjoissa 1920-luvulla?
Aineistona pro gradussani on alkuperäislähteet ja tutkimuskirjallisuus. Alkuperäislähteenä työssäni on Kansainliiton virallinen julkaisu Official Journal 1920-luvulta. Alkuperäislähteenä työssäni on myös mikrofilmiaineistoa eli olen käyttänyt League of Nations. Assembly, Council, Circular Letters Documents -aineistoa vuosilta 1920 – 1928. Lisäksi olen käyttänyt tiedotelehtiä, Students abroad bulletin of organisations concerned with students abroad, jotka antavat tutkimukseeni näkökulman myös 1930-luvun alun Kansainliiton kulttuurin ja tutkimuksen tarkasteluun.
Kansainliiton toiminta henkisen työn edistämiseksi osoitti jo sen, ettei kulttuuriyhteistyö valtioiden välillä ole uutta. Kansainliiton henkisen työn kokemuksella oli suuri käytännöllinen arvo sen hengen mukaiselle seuraajalle, UNESCO:lle. Kansainliitto loi pohjaa kulttuuriyhteistyön kehittämiselle jo omana aikanaan, sillä sen pyrkimyksenä oli saada muun muassa nuoret kiinnostumaan kansainvälisistä asioista. Kansainliitto edisti kansainvälisen henkisen elämän yleistä järjestelyä muodostamalla henkistä yhteistoimintaa varten kansallisia komiteoita, jotka toimivat läheisessä kosketuksessa kansainvälisen komitean kanssa. Keskeistä on se, että tutkimani ajanjakson aikana monia tavoitteita myös toteutettiin eli ne eivät jääneet vain haaveeksi.
Tutkimustehtäväni muodostuu tutkimuskysymyksistä, joita esitän aineistolle. Tutkin Kansainliiton henkistä yhteistoimintaa, jonka kohteena on kansainvälinen yhteistyö, yleisen sivistyksen ja inhimillisten tietojen edistämisen turvaaminen, erikoisesti tieteiden, kirjallisuuden ja taiteiden kehittäminen. Kerron johdantoluvussa Kansainliiton perustamiseen johtaneista tekijöistä ja esittelen lähdeaineiston, tutkimuskysymyksen ja metodin. Kansainliiton peruskirja jakaantuu 26 eri artiklaan ja nostan työssäni esiin nimenomaan keskeiset artiklat, jotka vaikuttivat myös Kansainliiton henkiseen toimintaan. Tutkin työssäni henkistä yhteistoimintaa nimenomaan siitä näkökulmasta, miten se edisti kulttuuria ja tutkimusta. Tutkin henkisen yhteistyön komitean- ja henkisen yhteistyön instituutin toimintaa kansainvälisen vuorovaikutuksen kehittäjänä. Tutkin yliopistojen välisiä suhteita, johon kuuluu muun muassa opiskelijoiden vaihto eri yliopistojen välillä ja koulutuksen tarkastelu.
Tarkoitukseni on tarkastella pro gradussani Kansainliiton kulttuurisia päämääriä, tavoitteita ja niiden toteutumista. Tutkimukseni tarkoituksena on vastata kysymyksiin: Miten Kansainliiton toiminta henkisen työn osalta muuttui 1920-luvulta 1930-luvulle tultaessa? Miten kulttuuriin ja tutkimukseen liittyviä asioita käsiteltiin näiden vuosien aikana? Miten kulttuurin ja tutkimuksen edistäminen näkyi Kansainliiton virallisissa asiakirjoissa 1920-luvulla?
Aineistona pro gradussani on alkuperäislähteet ja tutkimuskirjallisuus. Alkuperäislähteenä työssäni on Kansainliiton virallinen julkaisu Official Journal 1920-luvulta. Alkuperäislähteenä työssäni on myös mikrofilmiaineistoa eli olen käyttänyt League of Nations. Assembly, Council, Circular Letters Documents -aineistoa vuosilta 1920 – 1928. Lisäksi olen käyttänyt tiedotelehtiä, Students abroad bulletin of organisations concerned with students abroad, jotka antavat tutkimukseeni näkökulman myös 1930-luvun alun Kansainliiton kulttuurin ja tutkimuksen tarkasteluun.
Kansainliiton toiminta henkisen työn edistämiseksi osoitti jo sen, ettei kulttuuriyhteistyö valtioiden välillä ole uutta. Kansainliiton henkisen työn kokemuksella oli suuri käytännöllinen arvo sen hengen mukaiselle seuraajalle, UNESCO:lle. Kansainliitto loi pohjaa kulttuuriyhteistyön kehittämiselle jo omana aikanaan, sillä sen pyrkimyksenä oli saada muun muassa nuoret kiinnostumaan kansainvälisistä asioista. Kansainliitto edisti kansainvälisen henkisen elämän yleistä järjestelyä muodostamalla henkistä yhteistoimintaa varten kansallisia komiteoita, jotka toimivat läheisessä kosketuksessa kansainvälisen komitean kanssa. Keskeistä on se, että tutkimani ajanjakson aikana monia tavoitteita myös toteutettiin eli ne eivät jääneet vain haaveeksi.