Vanhojen yksinasuvien naisten sopeutuminen toimintakyvyn heikkenemiseen

Abstract

Vanhuudessa ihmisen toimintakyky heikkenee. Vanha ihminen ei välttämättä pysty suoriutumaan arkipäiväisistä askareistaan yhtä hyvin kuin ennen. Kuitenkin suurin osa vanhoista ihmisistä haluaa asua itsenäisesti omassa kodissaan. Selviytyäkseen itsenäisesti vanhojen ihmisten on sopeuduttava toimintakyvyn vajauksiinsa ja muokattava omaa toimintaansa niiden pohjalta. Erityisen merkittävää tämä on yksinasuvien vanhusten kohdalla, sillä heillä ei ole puolison tai muun asuinkumppanin apua saatavilla vaikeuksia tuottaviin toimintoihin.

Tutkimuksessa tarkastelen vanhojen yksin asuvien naisten sopeutumista vanhuuden tuomaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sopeutumisen keinoja kuvaava SOC-teoria, jossa sopeutuminen jäsentyy valikoinnin, optimoinnin ja kompensaation keinoihin. Selvitän, miten vanhat yksinasuvat naiset käyttävät sopeutumisen keinoja säilyttääkseen itsenäisyytensä toimintakyvyn heiketessä. Aineisto koostuu viiden Hämeenlinnassa asuvan vuonna 1925 tai sitä ennen syntyneen naisen haastattelusta. Tutkimusmetodini on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa jäsennän aineistosta esiin nousevat sopeutumisen keinot SOC-teorian valikoinnin, optimoinnin ja kompensaation kautta.

Itsenäisyyden säilyttäminen oli tärkeää vanhoille naisille. He valikoivat toimintojaan siten, että parhaiten itsenäisyyttä tukevat toiminnot jäivät jäljelle muiden karsiutuessa pois. Vanhat naiset optimoivat toimintaansa tiedostamalla oman tilanteensa ja suunnittelemalla toimintaansa, pysymällä aktiivisena sekä jaksottamalla ja aikatauluttamalla toimintojaan. He myös kompensoivat toimintakykynsä heikkouksia apuvälineiden avulla, saamalla apua muilta, korvaamalla toiminnon toisella ja myös muuttamalla omaa asennoitumistaan. Itsenäisyyden säilyttämisen ja itsenäisen asumisen suhde oli vanhoilla naisilla kiinteä. Kotiympäristöön liittyvä päätäntävalta arjen rytmistä ja päivien sisällöistä tuki vanhojen naisten autonomiaa. Vanhojen naisten suhtautumista luonnehti halu selviytyä mahdollisimman monesta toiminnosta itsenäisesti ja tätä kautta säilyttää mahdollisimman paljon fyysistä itsenäisyyttään. Naapurusten välinen vastavuoroinen apu auttoi vanhoja naisia säilyttämään suuremman riippumattomuuden muista ja sitä kautta tuki vanhojen naisten itsenäisyyttä.

SOC-teoria tarjoaa hyödyllisen työkalun paitsi vanhojen ihmisten sopeutumisen tutkimiseen, myös vanhusten palvelujen suunnittelemiselle, sillä se korostaa vanhan ihmisen omaa toimintaa niillä voimavaroilla, joita hänellä on olemassa. Voisikin olla hyödyllistä suunnitella vanhojen ihmisten palveluja heidän omien kykyjensä tukemisen näkökulmasta sen sijaan, että pelkästään suoritettaisiin heidän puolestaan ne asiat, joihin he eivät itse pysty.

Asiasanat:SOC, vanhuus, itsenäinen asuminen, toimintakyky, toimijuus.