Likviditeettiansa talouden selittäjänä
SIITONEN, OUTI (2012)
2012
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22436
Likviditeettiloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa nimellinen korkotaso on lähellä nollaa ja ekspansiivisella rahapolitiikalla ei pystytä elvyttämään taloutta. Ensimmäisen kerran likviditeettiloukku oli esillä 1930-luvun Suuren laman aikana. Tuolloin esimerkiksi Yhdysvaltojen lyhyt korko painui käytännössä nollaan. Suuresta lamasta päästiin pois valtion suurella velkaelvytyksellä, toisella maailmansodalla. Sittemmin ekonomisti Paul Krugman nosti likviditeettiloukun uudelleen esille Japanin ”kadotetun vuosikymmenen” yhteydessä 1990-luvulla, sillä Japanin talouskasvu polki tällöin lähes paikallaan, vaikka korkotaso oli erittäin matalalla. Nyt vuonna 2008 Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt nykyinen kriisi täyttää likviditeettiloukun tunnusmerkit; sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa korkotaso on ennätysmatalalla, työttömyysluvut ovat korkeita ja talouskasvua ei juuri ole.
Tässä tutkielmassa käsitellään likviditeettiloukun teoriaa perinteisen keynesiläisen IS-LM-mallin pohjalta sekä mikrotalousteoreettisilla malleilla. Krugman käyttää mikrotalousteoreettista mallia esittäessään likviditeettiloukun teoriaa, koska kyseiseen tilanteeseen liittyy vahvasti intertemporaalinen näkökulma. Ratkaisua likviditeettiloukkutilanteeseen mallinnettiin niin finanssi- kuin rahapolitiikankin keinoilla. Likviditeettiloukkuun liittyy olennaisesti myös käsite tasetaantuma, joka määritellään kysyntäjohteiseksi taantumaksi, joka on saanut alkunsa varallisuusesineiden hintakuplien puhjettua. Kuplien puhjettua varallisuusesineiden hintojen lasku johtaa yksityisen sektorin ”taseen” epäsuhteen ts. taseen varat ja velat eivät täsmää. Tästä alkaa yksityisen sektorin voimakas velkojen takaisinmaksu, joka ei pysähdy huolimatta matalasta korkotasosta. Niin 1930-luvun Suuri lama, Japani 1990-luvulla kuin myös nykyinen kriisi ovat esimerkkejä tasetaantumista, jotka ovat johtaneet likviditeettiloukkutilanteeseen.
Teorian jälkeen keskitytään maailman talouden tämän hetkiseen tilanteeseen. Erityisesti huomio kiinnittyy niin kutsutun kiristyspolitiikan käyttämiseen, jota harjoitetaan tällä hetkellä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Kirityspolitiikalla tarkoitetaan rajoittavaa finanssipolitiikkaa (valtion menojen leikkaukset, verojen korotukset). Krugmanin mukaan kirityspolitiikan käyttäminen tällaisessa tilanteessa on ehkä pahinta, mitä voidaan tehdä, sillä se syöksee talouden yhä syvempään taantumaan. Kuitenkin poliitikkojen huomio kiinnittyy enemmän valtioiden velan määrään supistamiseen kuin esimerkiksi työpaikkojen ja talouskasvun synnyttämiseen. Myös keskustelu siitä, onko Yhdysvalloissa jo päästy likviditeettiloukusta jo pois, on osa tutkielman soveltavaa osaa.
Avainsanat: likviditeettiloukku, tasetaantuma, kiristyspolitiikka, valtion velka
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22436
Tiivistelmä
Likviditeettiloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa nimellinen korkotaso on lähellä nollaa ja ekspansiivisella rahapolitiikalla ei pystytä elvyttämään taloutta. Ensimmäisen kerran likviditeettiloukku oli esillä 1930-luvun Suuren laman aikana. Tuolloin esimerkiksi Yhdysvaltojen lyhyt korko painui käytännössä nollaan. Suuresta lamasta päästiin pois valtion suurella velkaelvytyksellä, toisella maailmansodalla. Sittemmin ekonomisti Paul Krugman nosti likviditeettiloukun uudelleen esille Japanin ”kadotetun vuosikymmenen” yhteydessä 1990-luvulla, sillä Japanin talouskasvu polki tällöin lähes paikallaan, vaikka korkotaso oli erittäin matalalla. Nyt vuonna 2008 Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt nykyinen kriisi täyttää likviditeettiloukun tunnusmerkit; sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa korkotaso on ennätysmatalalla, työttömyysluvut ovat korkeita ja talouskasvua ei juuri ole.
Tässä tutkielmassa käsitellään likviditeettiloukun teoriaa perinteisen keynesiläisen IS-LM-mallin pohjalta sekä mikrotalousteoreettisilla malleilla. Krugman käyttää mikrotalousteoreettista mallia esittäessään likviditeettiloukun teoriaa, koska kyseiseen tilanteeseen liittyy vahvasti intertemporaalinen näkökulma. Ratkaisua likviditeettiloukkutilanteeseen mallinnettiin niin finanssi- kuin rahapolitiikankin keinoilla. Likviditeettiloukkuun liittyy olennaisesti myös käsite tasetaantuma, joka määritellään kysyntäjohteiseksi taantumaksi, joka on saanut alkunsa varallisuusesineiden hintakuplien puhjettua. Kuplien puhjettua varallisuusesineiden hintojen lasku johtaa yksityisen sektorin ”taseen” epäsuhteen ts. taseen varat ja velat eivät täsmää. Tästä alkaa yksityisen sektorin voimakas velkojen takaisinmaksu, joka ei pysähdy huolimatta matalasta korkotasosta. Niin 1930-luvun Suuri lama, Japani 1990-luvulla kuin myös nykyinen kriisi ovat esimerkkejä tasetaantumista, jotka ovat johtaneet likviditeettiloukkutilanteeseen.
Teorian jälkeen keskitytään maailman talouden tämän hetkiseen tilanteeseen. Erityisesti huomio kiinnittyy niin kutsutun kiristyspolitiikan käyttämiseen, jota harjoitetaan tällä hetkellä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Kirityspolitiikalla tarkoitetaan rajoittavaa finanssipolitiikkaa (valtion menojen leikkaukset, verojen korotukset). Krugmanin mukaan kirityspolitiikan käyttäminen tällaisessa tilanteessa on ehkä pahinta, mitä voidaan tehdä, sillä se syöksee talouden yhä syvempään taantumaan. Kuitenkin poliitikkojen huomio kiinnittyy enemmän valtioiden velan määrään supistamiseen kuin esimerkiksi työpaikkojen ja talouskasvun synnyttämiseen. Myös keskustelu siitä, onko Yhdysvalloissa jo päästy likviditeettiloukusta jo pois, on osa tutkielman soveltavaa osaa.
Avainsanat: likviditeettiloukku, tasetaantuma, kiristyspolitiikka, valtion velka