Säkeen silta mielen meriin. Rakenteen ja merkityksen vuorovaikutus Edith Södergranin Dikter-kokoelman runoissa "Det underliga havet", "Jag" ja "Oroliga drömmar"

Abstract

Tässä sivuaineen pro gradu -työssä tarkastellaan suomenruotsalaisen modernistisen lyriikan pioneeriksi tunnustetun Edith Södergranin Dikter-esikoiskokoelman (1916) "Det underliga havet", "Jag" ja "Oroliga drömmar" -runoja. Runoissa toistuva meren motiivi osaltaan kytkee ne Södergranin tuotannossa tyypillisten eroottisen konfliktin, onnettomuuden, yksinäisyyden ja hylättynä olon teemoja käsittelevien runojen joukkoon. Seksuaalisuus ja vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen edustavat vietinomaista tuhon voimaa, joka erottaa minän entisestä ja rikkoo hänen identiteettinsä. Runot eivät muodosta kronologista yhden minän kehityskertomusta, vaan pikemminkin ne kuvaavat erilaisissa elämäntilanteissa olevien naisten kohtaloita ja tuntemuksia. Kun omaksutaan prototyyppiteoreettinen näkemys, runoja voidaan lukea tietynlaista perusasetelmaa vasten kuitenkin niin, että huomioidaan kunkin runon erityispiirteet.

Södergranin lyriikkaa on tutkittu paljon. Tämä työ kuitenkin lienee ensimmäisiä yrityksiä yhdistää yksityiskohtainen, runojen kieltä ja rakennepiirteitä selvittävä analyysi sekä temaattisen tason tulkinta. Kyse on vuorovaikutuksesta, jossa muoto ja merkitys yhdessä tuottavat kokonaisuuden. Strukturalistisen poetiikan ajatuksia hyödyntäen olen hahmotellut tutkimustehtäväkseni södergranilaisen eroottisen runon kieliopin selvittämisen. Tämä tarkoittaa runojen dynamiikan ja merkitysten tuottamisen prosessien paljastamista. Kielioppi tulee siis ymmärtää laajassa merkityksessään; yksittäisiä runoja analysoimalla ja toisaalta runoja vertailemalla on mahdollista selvittää, ilmaistaanko samantyyppisiä tapahtumia, kokemuksia ja tunteita samantyyppisin muodon ja rakenteen tason ratkaisuin. Tilanteessa, jossa runoista on jo esitetty yhdenpitäviä tulkintoja, on mielenkiintoista tutkia, miten runojen rakenne ja muoto tukevatnäitä, tai toisaalta voidaanko tulkintoja tarkentaa rakennetta analysoimalla.

Analyysin perusoletuksena on, että muodon piirteet synnyttävät tietynlaisia vaikutelmia, jotka kytkeytyvät semanttiseen tasoon. Parallellismit, ekvivalenssit ja kontrastit ovat merkityksellisiä ja niiden osoittaminen on mielekästä sikäli kuin samalla on huomattavissa jokin sisällöllinen kytkös. Toisaalta voidaan edetä myös ikään kuin käänteiseen suuntaan tutkimalla esimerkiksi tiettyjä merkityksiä kantavien elementtien sijaintia suhteessa toisiinsa; rakenteen taso voi joko vahvistaa tai rikkoa kytkennän, jolloin tulkinta muokkautuu tästä käsin. Runokielen analyysissa olen katsonut perustelluksi lähteä liikkeelle runon lauseiden, virkkeiden ja säkeiden rakentumisen avaamisesta. Näin saadut tulokset ovat käytettävissä, kun rytmiä tietyin formaalein työkaluin analysoitaessa tarkastellaan painollisen ja painottoman aineksen vaihtelua säkeessä. Lopulta edetään yksittäisten elementtien ja niiden välisten keskinäisten suhteiden selvittelyyn. Riimien ja muuntyyppisten fonologisen tason ekvivalenssien funktio on tyypillisesti joko elementtejä kytkevä tai kontrastoiva. Merkitystasosta muotoon suuntautuva tarkastelu puolestaan liittyy runon anomalioihin, joita ovat esimerkiksi poikkeukselliset verbivalinnat. Lisäksi symbolien ja metaforien analyysi tarkentaa ja täydentää näkökulmaa siihen, miten runot käsittelevät ja merkityksellistävät keskeisiä teemojaan.

Eri tasojen vuorovaikutus on runojen keskeinen rakentumisperiaate. Tarkastelu osoittaa, että ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa; kokonaisvaltaisen analyysin on otettava huomioon dynamiikka, joka syntyy erojen ja yhtenevyyksien prosesseissa.

Asiasanat: strukturalistinen poetiikka, suomenruotsalainen modernismi, lyriikan tutkimus, eroottinen runo, rakenteen ja merkityksen analyysi, symboli, metafora