"Jos joskus pitäisi keksiä joku mielikuvitusmaailma, niin aivan varmasti jokaisella ihmisellä olisi ainakin omat unelma: siitähän jokainen unelmoi." Modaalisuus alakouluikäisten lasten unelmakirjoitelmissa
KESKINEN, JENNI ELINA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KESKINEN, JENNI ELINA
2012
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-24Tiivistelmä
Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan alakoulun toista, kolmatta, viidettä ja kuudetta luokkaa käyneiden äidinkielisten ja suomi toisena kielenä -kirjoittajien tekstejä modaalisuuden ilmaisemisen kannalta. Ilmiötä lähestytään ensinnäkin tutkimalla kahden mahdollisuusverbin (saada, voida), nesessiiviverbien (kannattaa, pitää, tarvita, täytyä) sekä dynaamista välttämättömyyttä ilmaisevan joutua-verbin esiintymistä ja käytön piirteitä. Modaaliverbien ohella tarkastelussa ovat tietyt modaaliset adverbit ja partikkelit.
Tutkielma liittyy Tampereen yliopistossa 2007 käynnistyneeseen koulukirjoittamisen tutkimusprojektiin. Projektin yhteydessä on kerätty Koulukorpus, joka koostuu alakoululaisten teksteistä. Kirjoitelmat on tuotettu yhteisestä ”Unelmien(i) päivä” -aiheesta. Tämän työn aineistona on yhteensä 852 koulukirjoitelmaa. Näistä valtaosa, 627 tekstiä, on suomea äidinkielenään puhuvien ja kirjoittavien lasten tuottamia. S2-oppilaiden tekstejä on yhteensä 225.
Modaalisuus kytkeytyy mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen. Näiden perusta voi olla deonttinen (erilaiset luvat ja pakotteen ilmaisut), dynaaminen (tyypillisesti fyysisiin olosuhteihin, pystymiseen ym. liittyvät edellytykset) tai episteeminen (proposition totuutta koskevat arviot). Kielissä on yleensä erillinen modaaliverbien luokka, jolla on tiettyjä morfologiseen ja syntaktiseen käyttäytymiseen liittyviä erityispiirteitä. Suomen kielen modaaliverbit eivät ole erotettavissa yksinomaan formaalein kriteerein, mutta tässä tutkielmassa keskitytään käyttöihin, joissa verbi saa infinitiivikomplementin. Tarkoituksena on kartoittaa erityisesti välttämättömyyden ilmaisemisen aluetta, ja tarkastelussa ovat käytännöllisesti katsoen kaikki kirjoitelmissa esiintyvät nesessiiviset elementit. Tämän ohella kuitenkin hahmotellaan myös sitä, miten lapset ilmaisevat mahdollisuutta. Modaalisia adverbeja ja partikkeleita tutkimalla selvitetään, miten tällaisten puhtaammin leksikaalisten elementtien käyttö hallitaan ja miten se kehittyy modaaliverbien käytön rinnalla.
Valittujen verbien sekä adverbien ja partikkelien tarkastelussa yhdistyvät kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät. Eri elementtejä tarkastellaan luokkatasoittain, S1- ja S2-kirjoittajia vertaillen sekä myös tyttöjen ja poikien väliset erot huomioiden. Kehitys tulee esiin erityisesti esiintymätaajuuksissa ja -tiheyksissä sekä elementtejä käyttämättömien kirjoittajien osuuksissa tapahtuvien muutosten kautta. Samalla ilmaukset ja rakenteet saattavat kuitenkin myös painottua ilmaisemaan eri aluetta kuin aiemmin. Työn perusoletuksena oli, että harjaantuneempien kirjoittajien sekä toisaalta kauttaaltaan S1-lasten teksteissä modaalisuuden ilmaiseminen on runsaampaa, monipuolisempaa ja täsmällisempää kuin aloittelevien kirjoittajien tai S2-käyttäjien tuotoksissa. Hypoteesi osoittautui monin paikoin oikeaksi. Tyttöjen ja poikien välillä todettiin olevan paikoin suuriakin eroja, ja pojilla kehitys on myös yleisesti ottaen hitaampaa tai myöhempää.
Asiasanat:modaalisuus, modaaliverbit, adverbit, partikkelit, alakouluikäisten kielenkehitys, kirjoittamistaidot, S2-oppijat
Tutkielma liittyy Tampereen yliopistossa 2007 käynnistyneeseen koulukirjoittamisen tutkimusprojektiin. Projektin yhteydessä on kerätty Koulukorpus, joka koostuu alakoululaisten teksteistä. Kirjoitelmat on tuotettu yhteisestä ”Unelmien(i) päivä” -aiheesta. Tämän työn aineistona on yhteensä 852 koulukirjoitelmaa. Näistä valtaosa, 627 tekstiä, on suomea äidinkielenään puhuvien ja kirjoittavien lasten tuottamia. S2-oppilaiden tekstejä on yhteensä 225.
Modaalisuus kytkeytyy mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen. Näiden perusta voi olla deonttinen (erilaiset luvat ja pakotteen ilmaisut), dynaaminen (tyypillisesti fyysisiin olosuhteihin, pystymiseen ym. liittyvät edellytykset) tai episteeminen (proposition totuutta koskevat arviot). Kielissä on yleensä erillinen modaaliverbien luokka, jolla on tiettyjä morfologiseen ja syntaktiseen käyttäytymiseen liittyviä erityispiirteitä. Suomen kielen modaaliverbit eivät ole erotettavissa yksinomaan formaalein kriteerein, mutta tässä tutkielmassa keskitytään käyttöihin, joissa verbi saa infinitiivikomplementin. Tarkoituksena on kartoittaa erityisesti välttämättömyyden ilmaisemisen aluetta, ja tarkastelussa ovat käytännöllisesti katsoen kaikki kirjoitelmissa esiintyvät nesessiiviset elementit. Tämän ohella kuitenkin hahmotellaan myös sitä, miten lapset ilmaisevat mahdollisuutta. Modaalisia adverbeja ja partikkeleita tutkimalla selvitetään, miten tällaisten puhtaammin leksikaalisten elementtien käyttö hallitaan ja miten se kehittyy modaaliverbien käytön rinnalla.
Valittujen verbien sekä adverbien ja partikkelien tarkastelussa yhdistyvät kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät. Eri elementtejä tarkastellaan luokkatasoittain, S1- ja S2-kirjoittajia vertaillen sekä myös tyttöjen ja poikien väliset erot huomioiden. Kehitys tulee esiin erityisesti esiintymätaajuuksissa ja -tiheyksissä sekä elementtejä käyttämättömien kirjoittajien osuuksissa tapahtuvien muutosten kautta. Samalla ilmaukset ja rakenteet saattavat kuitenkin myös painottua ilmaisemaan eri aluetta kuin aiemmin. Työn perusoletuksena oli, että harjaantuneempien kirjoittajien sekä toisaalta kauttaaltaan S1-lasten teksteissä modaalisuuden ilmaiseminen on runsaampaa, monipuolisempaa ja täsmällisempää kuin aloittelevien kirjoittajien tai S2-käyttäjien tuotoksissa. Hypoteesi osoittautui monin paikoin oikeaksi. Tyttöjen ja poikien välillä todettiin olevan paikoin suuriakin eroja, ja pojilla kehitys on myös yleisesti ottaen hitaampaa tai myöhempää.
Asiasanat:modaalisuus, modaaliverbit, adverbit, partikkelit, alakouluikäisten kielenkehitys, kirjoittamistaidot, S2-oppijat