Kak literatura perestala opredeljat’ russkuju kul’turnuju identitshnost’. Izmenenija statusa literatury v 1990-e i 2000-e gody. / Kun kirjallisuus lakkasi määrittämästä venäläistä kulttuuri-identiteettiä. Kirjallisuuden statuksen muuttuminen 1990- ja 2000-luvuilla
KIVISTÖ, SUVI (2012)
2012
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22425
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22425
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen venäläisen kulttuurin kirjallisuuskeskeisyyttä ja kirjallisuutta venäläistä kulttuuri-identiteettiä tuottavana representaatiojärjestelmänä. Metodini on kulttuurintutkimuksellinen: kuvaan kirjallisuuden asemaa Venäjän ja Neuvostoliiton kulttuurihistoriassa. Erityisesti keskityn kirjallisuuden sosiaalisen statuksen muutoksiin. Perestroika muodostuu tässä keskeiseksi käännekohdaksi. 1990-luvun poliittisessa, taloudellisessa ja kulttuurillisessa myllerryksessä kirjallisuus menetti entisen asemansa ja siirtyi markkinatalouden vaikutuksen piiriin. Oletuksenani on, että kirjallisuuden paradigmassa on 1990-luvulla tapahtunut murros, jonka vaikutukset jatkuvat yhä.
Taustoitan tutkimustani kuvaamalla kirjallisuuskeskeisyyden nousua venäläisen kulttuurin piirissä ja kirjallisuuden aseman muutoksia 1900-luvulla. Esiin nousevat niin sosialistinen realismi kuin populaarikirjallisuudenkin rooli.
Työni painopisteitä ovat kirjallisuudelle ja kirjailijalle kulttuurissa annetut tehtävät. Keskeiseen asemaan nousee myös venäläisen kulttuurin dualismi, eli toisin sanoen korkean ja matalan kirjallisuuden vastakkainasettelu. Populaarikirjallisuuteen suhtaudutaan Venäjällä edelleen varsin kaksijakoisesti. Sen sijaan venäläinen klassinen kirjallisuus ymmärretään tärkeäksi venäläisen identiteetin rakennuskiveksi. Minua kiinnostaa myös markkinatalouden vaikutus kirjallisuuden sisältöihin sekä kirjailijan ja lukijan asemaan. Perestroikan jälkeen lukijasta tuli kuluttaja, jonka ostokäyttäytyminen on suorassa suhteessa kirjan kirjoittamisen kannattavuuteen.
Kirjallisuus venäläistä kulttuuri-identiteettiä rakentavana instituutiona nousee esiin erityisesti tutkielmani analyysiosissa, jossa tarkastelen Vsevolod Benigsenin vuonna 2008 julkaistua romaania GenAcid. Romaanissa venäläistä kansallista identiteettiä yritetään palauttaa ja suojella pakottamalla kansalaiset lukemaan ja opettelemaan ulkoa kappaleita klassisesta venäläisestä kirjallisuudesta. Johtopäätösteni mukaan romaanissa dekonstruoidaan venäläisen kirjallisuuden kaanonia ja kulttuurin kirjallisuuskeskeisyyttä.
Perestroikassa murtui se hierarkkinen kulttuurin valtarakenne, jonka huipulla olivat intelligentsija ja venäläinen korkeakirjallisuus. Tätä seuranneessa kulttuurin ja kirjallisuuden kriisissä oli kyse myös venäläisen kulttuuri-identiteetin kriisistä. Sittemmin venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri-identiteetti ovat mielestäni siirtyneet jälkisosialistisesta kaudesta uuteen, vielä määrittelemättömään aikaan.
Avainsanat: kirjallisuuskeskeisyys, identiteetti, populaarikirjallisuus, markkinatalous, kaanon.
Taustoitan tutkimustani kuvaamalla kirjallisuuskeskeisyyden nousua venäläisen kulttuurin piirissä ja kirjallisuuden aseman muutoksia 1900-luvulla. Esiin nousevat niin sosialistinen realismi kuin populaarikirjallisuudenkin rooli.
Työni painopisteitä ovat kirjallisuudelle ja kirjailijalle kulttuurissa annetut tehtävät. Keskeiseen asemaan nousee myös venäläisen kulttuurin dualismi, eli toisin sanoen korkean ja matalan kirjallisuuden vastakkainasettelu. Populaarikirjallisuuteen suhtaudutaan Venäjällä edelleen varsin kaksijakoisesti. Sen sijaan venäläinen klassinen kirjallisuus ymmärretään tärkeäksi venäläisen identiteetin rakennuskiveksi. Minua kiinnostaa myös markkinatalouden vaikutus kirjallisuuden sisältöihin sekä kirjailijan ja lukijan asemaan. Perestroikan jälkeen lukijasta tuli kuluttaja, jonka ostokäyttäytyminen on suorassa suhteessa kirjan kirjoittamisen kannattavuuteen.
Kirjallisuus venäläistä kulttuuri-identiteettiä rakentavana instituutiona nousee esiin erityisesti tutkielmani analyysiosissa, jossa tarkastelen Vsevolod Benigsenin vuonna 2008 julkaistua romaania GenAcid. Romaanissa venäläistä kansallista identiteettiä yritetään palauttaa ja suojella pakottamalla kansalaiset lukemaan ja opettelemaan ulkoa kappaleita klassisesta venäläisestä kirjallisuudesta. Johtopäätösteni mukaan romaanissa dekonstruoidaan venäläisen kirjallisuuden kaanonia ja kulttuurin kirjallisuuskeskeisyyttä.
Perestroikassa murtui se hierarkkinen kulttuurin valtarakenne, jonka huipulla olivat intelligentsija ja venäläinen korkeakirjallisuus. Tätä seuranneessa kulttuurin ja kirjallisuuden kriisissä oli kyse myös venäläisen kulttuuri-identiteetin kriisistä. Sittemmin venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri-identiteetti ovat mielestäni siirtyneet jälkisosialistisesta kaudesta uuteen, vielä määrittelemättömään aikaan.
Avainsanat: kirjallisuuskeskeisyys, identiteetti, populaarikirjallisuus, markkinatalous, kaanon.