Financial Sector Development & Inequality: A Development Policy Perspective
LASSILA, SINI (2012)
2012
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22424
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22424
Tiivistelmä
Modernien kehitystalouden teorioiden mukaan pääomamarkkinoiden epätäydellisyydet estävät tuloerojen tasoittumisen pitkällä aikavälillä. Markkinoiden epätäydellisyydet kuten maantieteelliset esteet ja informaatioasymmetriaongelmat rajoittavat vähätuloisten pääsyä rahoitusmarkkinoille. Tutkielma käsittelee rahoitussektorin kehityksen ja tuloerojen suhdetta kehityspoliittisesta näkökulmasta teoriaan ja empiirisiin tutkimuksiin nojaten.
Rahoitussektorin kehitys jaetaan sektorin syvenemiseen eli kokonaiskasvuun ja laajenemiseen eli palvelujen ulottumiseen vähätuloisille kotitalouksille ja luottorajoitteisille yrityksille. Viime vuosikymmenten aikana rahoitussektorin laajentumista on tutkittu lähinnä mikrorahoituslaitosten tarjoamien palveluiden kautta. Mikäli mikrorahoituksella on köyhyyttä lieventäviä vaikutuksia, voidaan sen katsoa tasoittavan tuloeroja. Toisaalta tuloerot voivat myös kasvaa, mikäli mikrorahoitus aiheuttaa polarisaatiota vähätuloisten keskuudessa. Rahoitussektorin syvenemistä tutkitaan tasapainomallien avulla, laajenemisen kohdalla painopiste on mikrotutkimuksissa. Rahoitussektorin kehittämisstrategioiden yhteydessä tarkastellaan lisäksi rahoitusmarkkinoiden liberalisoinnin tulojaollisia vaikutuksia.
Tarkasteltujen tutkimusten mukaan rahoitussektorin kokonaiskasvu tasoittaa tuloeroja. Mikrorahoituksen hyvinvointivaikutuksille löydetään vain heikkoa näyttöä ja havaitut vaikutukset hyödyttävät usein vain osaa lainaajista, mikä viittaa tulojen polarisointivaikutuksiin. Rahoitussektorin liberalisoinnista hyötyvät ensisijaisesti pienet luottorajoitteiset yritykset. Pitkällä aikavälillä pienten yritysten kasvu voi johtaa työn kysynnän lisääntymisen kautta tuloerojen tasoittumiseen, mutta vaikutukset riippuvat maakohtaisista erityispiirteistä.
Rahoitussektorin kehittymisen tulee perustua vahvoille instituutioille, jotka tukevat luottotietojärjestelmien ylläpitoa, uskottavia luotto-oikeuksia sekä optimaalista rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Subventoidusta luotosta tulisi siirtyä säästämispalveluiden kehittämiseen, tukien ohjaamiseen köyhien perustarpeiden tyydyttämiseen sekä rahoitussektorin laajentumiseen tähtäävien teknologisten innovaatioiden tukemiseen. Rahoitusmarkkinoiden uudistusten toimeenpano kehitysmaissa on usein hankalaa heikon hallinnon vuoksi. Taloudellisen ja poliittisen vallan liiallinen keskittyminen voi johtaa uudistuksiin, joilla on tuloeroja kasvattavia vaikutuksia.
Rahoitussektorin kehitys jaetaan sektorin syvenemiseen eli kokonaiskasvuun ja laajenemiseen eli palvelujen ulottumiseen vähätuloisille kotitalouksille ja luottorajoitteisille yrityksille. Viime vuosikymmenten aikana rahoitussektorin laajentumista on tutkittu lähinnä mikrorahoituslaitosten tarjoamien palveluiden kautta. Mikäli mikrorahoituksella on köyhyyttä lieventäviä vaikutuksia, voidaan sen katsoa tasoittavan tuloeroja. Toisaalta tuloerot voivat myös kasvaa, mikäli mikrorahoitus aiheuttaa polarisaatiota vähätuloisten keskuudessa. Rahoitussektorin syvenemistä tutkitaan tasapainomallien avulla, laajenemisen kohdalla painopiste on mikrotutkimuksissa. Rahoitussektorin kehittämisstrategioiden yhteydessä tarkastellaan lisäksi rahoitusmarkkinoiden liberalisoinnin tulojaollisia vaikutuksia.
Tarkasteltujen tutkimusten mukaan rahoitussektorin kokonaiskasvu tasoittaa tuloeroja. Mikrorahoituksen hyvinvointivaikutuksille löydetään vain heikkoa näyttöä ja havaitut vaikutukset hyödyttävät usein vain osaa lainaajista, mikä viittaa tulojen polarisointivaikutuksiin. Rahoitussektorin liberalisoinnista hyötyvät ensisijaisesti pienet luottorajoitteiset yritykset. Pitkällä aikavälillä pienten yritysten kasvu voi johtaa työn kysynnän lisääntymisen kautta tuloerojen tasoittumiseen, mutta vaikutukset riippuvat maakohtaisista erityispiirteistä.
Rahoitussektorin kehittymisen tulee perustua vahvoille instituutioille, jotka tukevat luottotietojärjestelmien ylläpitoa, uskottavia luotto-oikeuksia sekä optimaalista rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Subventoidusta luotosta tulisi siirtyä säästämispalveluiden kehittämiseen, tukien ohjaamiseen köyhien perustarpeiden tyydyttämiseen sekä rahoitussektorin laajentumiseen tähtäävien teknologisten innovaatioiden tukemiseen. Rahoitusmarkkinoiden uudistusten toimeenpano kehitysmaissa on usein hankalaa heikon hallinnon vuoksi. Taloudellisen ja poliittisen vallan liiallinen keskittyminen voi johtaa uudistuksiin, joilla on tuloeroja kasvattavia vaikutuksia.