Sukellus CLIL-opetukseen. Etnografinen tapaustutkimus opetuksen toteutuksesta alakoulussa ja taitotasoltaan erilaisten englannin kielen osaajien kokemuksista.

Abstract

Tutkimus keskittyi vieraskieliseen CLIL-opetukseen, jota tutkittiin tutkimuskohteena olevalla peruskoulun neljännellä luokalla. Aihe koettiin tärkeäksi, sillä kansainvälistymisen myötä kielitaitovaatimukset ovat nousseet ja kielten osaamisesta on tullut yksi tärkeimmistä valttikorteista opiskelupaikkaa ja työtä hakiessa. Tutkimuksen keskeisiksi kysymyksiksi nousivat se, miten CLIL-opetusta käytännössä toteutetaan, minkälaisia kokemuksia oppilailla on opiskelusta vieraalla kielellä sekä se, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia taitotasoltaan erilaisten englannin kielen osaajien kokemuksista löytyi. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vieraskielisen opetuksen erityispiirteitä, kielijännitystä ja koodinvaihtoa.

Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustutkimuksena hämeenlinnalaisen harjoittelukoulun neljännellä luokalla, josta kerättiin aineistoa tutkimusta varten. Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistotriangulaatiota. Aineistona tutkimuksessa käytettiin havaintoja ja muistiinpanoja kuuden viikon opetusharjoittelujaksolta, kuukauden havainnointijaksolta tehtyjä muistiinpanoja sekä yhdeksän oppilaan litteroituja teemahaastatteluja. Varsinainen analyysi rakentui haastattelun teemojen, opetusharjoittelu- ja havainnointijaksojen sekä teoriakirjallisuuden pohjalta.

Tutkimustulokset osoittivat sen, että vieraan kielen käyttäminen opetuksessa muuttaa opetusta konkreettisemmaksi ja havainnollisemmaksi. Lisäksi opetuksessa hyödynnetään paljon toistoa. Keskeiseen osaan nousi myös kielen aktiivinen käyttö. Oppimisympäristö toimii kielellisesti virikkeellisenä ja pyrkii aktivoimaan oppilaat käyttämään kieltä mahdollisimman paljon. Tutkimuksessa korostui lisäksi sanavarasto ja sen laajentuminen vieraskielisen opetuksen myötä. Tutkimustulokset osoittivat myös, että nimenomaan sanaston osaamattomuus oli syynä koodinvaihtoon ja oppilaiden kokemaan kielijännitykseen. Taitotasoryhmien välisestä vertailusta taas selvisi, että englannin kieltä paremmin hallitsevat oppilaat osallistuvat aktiivisemmin opetukseen ja käyttävät englannin kieltä enemmän myös vapaa-ajallaan.

CLIL-opetuksen toteuttaminen käytännössä vaatii monipuolisuutta. Opetusmenetelmien ja työtapojen tulee vaihdella, jotta oppilaat saadaan käyttämään vierasta kieltä taitotasosta riippumatta. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota englantia heikommin osaaviin oppilaisiin, sillä he saattavat helposti jäädä jalkoihin vieraskielisessä opetuksessa. Monipuolisten opetusmenetelmien lisäksi vieraskielisessä opetuksessa olisi hyvä huomioida nykyistä enemmän vieraan kielen eri osa-alueet aina suullisesta ja kirjallisesta viestinnästä kielioppiin. Näin myös suullista viestintää kaihtavat oppilaat saataisiin opetukseen mukaan. Lisäksi kielen osaaminen kehittyisi kaikilla osa-alueilla ja oppilaiden olisi mahdollista saavuttaa opetuksen myötä vankka kielitaito.

Asiasanat:vieraskielinen opetus, alakoulu, tapaustutkimus, kielitaito, englannin kieli, kielen oppiminen