ARVOPAPERISTAMISEN MERKITYS NYKYISESSÄ FINANSSIKRIISISSÄ SEKÄ SEN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT
VANHALAKKA, TONI (2012)
2012
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22421
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22421
Tiivistelmä
Lyhyesti määriteltynä arvopaperistamisella tarkoitetaan erilaisia rahoitustekniikoita, joilla tuleviin kassavirtoihin oikeuttavia epälikvidejä omaisuuseriä saatetaan jälkimarkkinakelpoiseen arvopaperimuotoon. Perehdyn tutkielmassani tähän suhteelliseen uuteen rahoitustekniikkaan ja siihen, mikä merkitys arvopaperistamisella on ollut koko maailman talouden rakenteita vavisuttaneessa finanssikriisissä. Nykyistä finanssikriisiä onkin kuvattu syntymekanismiltaan ainutlaatuiseksi ja ainakin yksi syyttävä sormi osoittaa usein monimutkaisia ominaispiirteitä sisältäviin rahoitusinnovaatioihin.
Jotta arvopaperistamista voidaan rakentavasti analysoida suhteessa johonkin muuhun talouden ilmiöön, kyseinen rahoitustekniikka on aluksi käytävä kattavasti läpi. Selvitänkin tutkielmani aluksi minkälainen on arvopaperistamisprosessi sekä minkälaisia instrumentteja sen avulla voidaan muodostaa. Lisäksi perehdyn niihin tekijöihin, jotka yleisesti motivoivat arvopaperistamaan omaisuuseriä. Tarkastelen myös arvopaperistamisesta rahoitusmarkkinoiden toimijoille ja talousjärjestelmille koituvia hyötyjä ja haittoja.
Käsitys arvopaperistamisen merkityksestä finanssikriisiin alkaa muodostua kun tutkitaan, mitä arvopaperistamismarkkinoilla finanssikriisin puhkeamisen aikaan tapahtui ja miten ilmiö levisi ketjureaktion tavoin läpi koko rahoitusmarkkinoiden. Informatiivisten kuvien ja taulukoiden lisäksi perehdyn arvopaperistamisen ominaispiirteisiin liitettyihin teoreettisiin käsitteisiin kuten epäsymmetrinen informaatio, läpinäkyvyys, kannustimet ja varjopankkijärjestelmä. Lisäksi luon katsauksen myös arvopaperistamisen tulevaisuuteen finanssikriisin jälkeen. Tällöin pohdin, kuinka tiukkaa rahoitustekniikan sääntely ja valvonta tulee olemaan ja pärjääkö sekään kiihtyvälle rahoitusinnovaatiolle.
Tutkielmassa ilmenevien johtopäätösten valossa voidaan todeta, että arvopaperistamisella on todennäköisesti ollut merkittävä osa nykyisessä finanssikriisissä. Yksi perusteluista liittyy arvopaperistamisliikkeeseenlaskujen volyymin räjähdysmäiseen kasvuun ennen finanssikriisin puhkeamista. Sen lisäksi esimerkiksi amerikkalaisten arvopaperistamispoolien osuus amerikkalaisten asuntolainojen volyymistä (13–14 triljoonaa dollaria) on viime vuosina ollut noin 50–60 prosenttia. Asuntolainapoolien suuri koko ja asuntolainojen suuri osuus maailman arvopaperistamisportfoliosta aiheuttaa varsin suuren uhan maailman rahoitusmarkkinoille, mikäli jokin arvopaperistettava omaisuuserä saastuttaa näitä jättimäisiä omaisuusmassoja. Lisäksi finanssikriisin kustannuksia arvioitaessa on huomioitava IMF:n arvio ns. huonolaatuisten omaisuuserien kustannuksista (ts. arvopaperistamisen kustannus), joiden katsotaan kattaneen jopa kolmasosan koko finanssikriisin kustannuksista. Kolikon toinen puoli herättää kuitenkin kysymyksen: mikä on sijoittajan vastuu kriisistä? Toisaalta myös Warren Buffet on todennut varsin osuvasti: ¨Älä sijoita sellaiseen, mitä et ymmärrä!¨
Avainsanat Asuntoluotto, arvopaperistaminen, finanssikriisi, rahoitusinnovaatio, sääntely
Jotta arvopaperistamista voidaan rakentavasti analysoida suhteessa johonkin muuhun talouden ilmiöön, kyseinen rahoitustekniikka on aluksi käytävä kattavasti läpi. Selvitänkin tutkielmani aluksi minkälainen on arvopaperistamisprosessi sekä minkälaisia instrumentteja sen avulla voidaan muodostaa. Lisäksi perehdyn niihin tekijöihin, jotka yleisesti motivoivat arvopaperistamaan omaisuuseriä. Tarkastelen myös arvopaperistamisesta rahoitusmarkkinoiden toimijoille ja talousjärjestelmille koituvia hyötyjä ja haittoja.
Käsitys arvopaperistamisen merkityksestä finanssikriisiin alkaa muodostua kun tutkitaan, mitä arvopaperistamismarkkinoilla finanssikriisin puhkeamisen aikaan tapahtui ja miten ilmiö levisi ketjureaktion tavoin läpi koko rahoitusmarkkinoiden. Informatiivisten kuvien ja taulukoiden lisäksi perehdyn arvopaperistamisen ominaispiirteisiin liitettyihin teoreettisiin käsitteisiin kuten epäsymmetrinen informaatio, läpinäkyvyys, kannustimet ja varjopankkijärjestelmä. Lisäksi luon katsauksen myös arvopaperistamisen tulevaisuuteen finanssikriisin jälkeen. Tällöin pohdin, kuinka tiukkaa rahoitustekniikan sääntely ja valvonta tulee olemaan ja pärjääkö sekään kiihtyvälle rahoitusinnovaatiolle.
Tutkielmassa ilmenevien johtopäätösten valossa voidaan todeta, että arvopaperistamisella on todennäköisesti ollut merkittävä osa nykyisessä finanssikriisissä. Yksi perusteluista liittyy arvopaperistamisliikkeeseenlaskujen volyymin räjähdysmäiseen kasvuun ennen finanssikriisin puhkeamista. Sen lisäksi esimerkiksi amerikkalaisten arvopaperistamispoolien osuus amerikkalaisten asuntolainojen volyymistä (13–14 triljoonaa dollaria) on viime vuosina ollut noin 50–60 prosenttia. Asuntolainapoolien suuri koko ja asuntolainojen suuri osuus maailman arvopaperistamisportfoliosta aiheuttaa varsin suuren uhan maailman rahoitusmarkkinoille, mikäli jokin arvopaperistettava omaisuuserä saastuttaa näitä jättimäisiä omaisuusmassoja. Lisäksi finanssikriisin kustannuksia arvioitaessa on huomioitava IMF:n arvio ns. huonolaatuisten omaisuuserien kustannuksista (ts. arvopaperistamisen kustannus), joiden katsotaan kattaneen jopa kolmasosan koko finanssikriisin kustannuksista. Kolikon toinen puoli herättää kuitenkin kysymyksen: mikä on sijoittajan vastuu kriisistä? Toisaalta myös Warren Buffet on todennut varsin osuvasti: ¨Älä sijoita sellaiseen, mitä et ymmärrä!¨
Avainsanat Asuntoluotto, arvopaperistaminen, finanssikriisi, rahoitusinnovaatio, sääntely