KERTOMUS SUOMESTA - HELSINGIN SANOMISSA, AAMULEHDESSÄ JA TURUN SANOMISSA ESITETTY HISTORIA ITSENÄISYYSPÄIVINÄ 1967 - 2007
LINDGREN, MIKKO (2012)
2012
Historia - History
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22419
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22419
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee suomalaista julkista historiakulttuuria. Aihetta lähestytään tutkimalla itsenäisyyspäivinä 1967, 1977, 1987, 1992, 1997 ja 2007 ilmestyneiden Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien numeroiden sisältämiä historiaesityksiä.
Itsenäisyyspäivinä Suomessa on tarkasteltu Suomen valtion ja suomalaisen kansakunnan historiaa. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen ”miten tarina Suomen historiasta on muuttunut” tutkimalla Suomen suurimpien päivittäisten sanomalehtien historiaesityksiä. Historiaesityksillä tarkoitetaan tässä työssä kaikenlaisia historiaa koskevia mainintoja laajoista artikkeleista pieniin viittauksiin. Määrällisessä tarkastelussa hahmotetaan eri ajanjaksojen esiintymistiheyttä lehdissä kun taas käsittelyosasta valtaosan muodostavassa laadullisessa osuudessa tarkastellaan esityksissä historialle annettuja merkityksiä.
Työkaluna historiaesitysten ymmärtämisessä käytetään ”suuren kertomuksen” käsitettä, jonka osakertomuksiksi lehtien historiaesitykset käsitetään. Jäsentämällä näitä osakertomuksia on tavoitteena saada kuva varsinaisesta suuresta kertomuksesta. Historiakulttuuri ymmärretään tässä työssä areenaksi erilaisille historiaesityksille, jotka puolestaan ovat alisteisia suurelle kertomukselle.
Sanomalehtien historiaesitykset ovat osa suomalaista julkista historiakulttuuria. Lehtien historiaesitykset ymmärretään tutkimuksessa välineeksi hahmottaa tuota kulttuuria, ei niinkään kamppailuksi yhteisestä muistista. Tästä näkökulmasta katsottuna historiakulttuuri tai suuri kertomus näyttäytyy ennen kaikkea vastauksena eri aikoina esitettyihin erilaisiin kysymyksiin tai tarpeisiin. Siksi historiakulttuurin muutos kertoo ennen kaikkea menneisyyttä koskevien kysymysten ja tarpeiden muutoksesta.
Tutkimuksessa käsitellyllä ajanjaksolla voidaan määrällisesti osoittaa, että toisen maailmansodan aika on muuttunut kertomuksen keskeisestä sisällöstä kertomuksen lähestulkoon ainoaksi sisällöksi. Suomen kertomuksen päämääränä tai keskeisenä juonena on ollut käsitellyn aikajänteen alkupuolella modernisoituminen yhdessä selviytymiskertomuksen kanssa, mutta 1990-luvulta alkaen torjuntavoittohenkiseksi muuttunut selviytymiskertomus on pitkälti syrjäyttänyt modernisoitumiskertomuksen. Vuosien 1997 ja 2007 aikana on nähtävillä myös merkkejä kyllästymisestä kansalliseen tarinaan, mutta vaihtoehtoa tarinalle ei esiinny.
Asiasanat:historiakulttuuri, sanomalehdistö, itsenäisyyspäivä, Suomen historia
Itsenäisyyspäivinä Suomessa on tarkasteltu Suomen valtion ja suomalaisen kansakunnan historiaa. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen ”miten tarina Suomen historiasta on muuttunut” tutkimalla Suomen suurimpien päivittäisten sanomalehtien historiaesityksiä. Historiaesityksillä tarkoitetaan tässä työssä kaikenlaisia historiaa koskevia mainintoja laajoista artikkeleista pieniin viittauksiin. Määrällisessä tarkastelussa hahmotetaan eri ajanjaksojen esiintymistiheyttä lehdissä kun taas käsittelyosasta valtaosan muodostavassa laadullisessa osuudessa tarkastellaan esityksissä historialle annettuja merkityksiä.
Työkaluna historiaesitysten ymmärtämisessä käytetään ”suuren kertomuksen” käsitettä, jonka osakertomuksiksi lehtien historiaesitykset käsitetään. Jäsentämällä näitä osakertomuksia on tavoitteena saada kuva varsinaisesta suuresta kertomuksesta. Historiakulttuuri ymmärretään tässä työssä areenaksi erilaisille historiaesityksille, jotka puolestaan ovat alisteisia suurelle kertomukselle.
Sanomalehtien historiaesitykset ovat osa suomalaista julkista historiakulttuuria. Lehtien historiaesitykset ymmärretään tutkimuksessa välineeksi hahmottaa tuota kulttuuria, ei niinkään kamppailuksi yhteisestä muistista. Tästä näkökulmasta katsottuna historiakulttuuri tai suuri kertomus näyttäytyy ennen kaikkea vastauksena eri aikoina esitettyihin erilaisiin kysymyksiin tai tarpeisiin. Siksi historiakulttuurin muutos kertoo ennen kaikkea menneisyyttä koskevien kysymysten ja tarpeiden muutoksesta.
Tutkimuksessa käsitellyllä ajanjaksolla voidaan määrällisesti osoittaa, että toisen maailmansodan aika on muuttunut kertomuksen keskeisestä sisällöstä kertomuksen lähestulkoon ainoaksi sisällöksi. Suomen kertomuksen päämääränä tai keskeisenä juonena on ollut käsitellyn aikajänteen alkupuolella modernisoituminen yhdessä selviytymiskertomuksen kanssa, mutta 1990-luvulta alkaen torjuntavoittohenkiseksi muuttunut selviytymiskertomus on pitkälti syrjäyttänyt modernisoitumiskertomuksen. Vuosien 1997 ja 2007 aikana on nähtävillä myös merkkejä kyllästymisestä kansalliseen tarinaan, mutta vaihtoehtoa tarinalle ei esiinny.
Asiasanat:historiakulttuuri, sanomalehdistö, itsenäisyyspäivä, Suomen historia